Virren tarina
565 Nyt melu tyyntyy
Nu sjunker bullret
Ruotsissa oli virsikirjan uudistus meneillään 1970-luvulla niin kuin meilläkin. Siellä tuli väliaikaiseen käyttöön lisäys silloiseen virsikirjaan, kokoelma Psalmer och visor. Sen lopussa oli joukko lukuvirsiä, toisin sanoen virsitekstejä ilman sävelmiä. Niistä viimeisenä oli Lars Thunbergin kirjoittama kaksisäkeistöinen iltarukous "Nu sjunker bullret och stressen släpper" ('Nyt melu haipuu ja stressi hellittää'). Se vetosi suomalaiseen musiikkimieheen T. Ilmari Haapalaiseen, niin että tämä sävelsi virren ja sovitti sävellyksensä kuorolle. Hän myös suomensi Thunbergin tekstin. Virsikirjakomiteassa Anna-Maija Raittila antoi tekstille lopullisen suomenkielisen muodon.
T. Ilmari Haapalaisen säveltämänä sekä hänen ja Anna-Maija Raittilan yhteisenä suomennoksena Lars Thunbergin kaksisäkeistöinen virsi oli sitten mukana niissä näytteissä, jotka sisältyivät virsikirjakomitean osamietintöön 1976. Niihin aikoihin teksti alkoi Haapalaisesta tuntua liian lyhyeltä. Hän halusi virteen lisättäväksi Kristus-keskeisen säkeistön. Sellaisen Anna-Maija Raittila sitten sepitti, ja kolmisäkeistöisenä virsi tuli uuteen virsikirjaan.
T. Ilmari Haapalainen (1929-) on koulutukseltaan sekä pappi että kirkkomuusikko. Toimittuaan useita vuosia pappina hän suoritti kanttori-urkurin tutkinnon, ja hän on toiminut myös kanttorin virassa. Parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan tutkijana, jonka kiinnostus on kohdistunut virsisävelmiin ja niiden alkuperään.
Myös virren ruotsalainen kirjoittaja Lars Thunberg (1928-2007) oli tutkija ja teologian tohtori. Hän on julkaissut useita teoksia systemaattisen teologian ja ekumeniikan alalta, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu myös monta runokokoelmaa. Ruotsin virsikirjassa on kolme hänen kirjoittamaansa virttä.
Nyt melu tyyntyy on tuonut uuden näkökulman virsikirjamme iltavirsiin. Kun niissä yleensä puhutaan lähinnä siitä suojasta ja varjeluksesta, jota yksityinen ihminen tarvitsee, tässä virressä rukoilijana on uskovien yhteisö. Jumalan kansa, kirkko, siinä pyytää lepoa ja turvaa. Veisaajien eteen tuodaan myös koko ihmiskunta, jossa epäoikeudenmukaisuus ja vääryys niin usein pääsevät vaikuttamaan ja vallitsemaan.
Rukoilijat kuitenkin tietävät oman heikkoutensa. Omin voimin ei jaksa pysyä valveilla. Mutta seurakunnan ja samalla koko maailman toivo onkin Kristuksessa ja hänen sanassaan. Siksi virsi päättyy rukoukseen: "Ja valvo itse, oi Kristus, meissä. Sanasi ainoa lamppu on." Sen loiste kantaa halki maailman "varmuutta aamun ja auringon".
Omalta osaltaan tämä virsi vahvistaa uudelle virsikirjallemme ominaisia uusia piirteitä: kansainvälisyyttä, kristittyjen yhteyttä, oikeudenmukaisuuden puolustamista.
Haapalaisen kaunis sävelmä on rytmisesti kiintoisa, vaihtojakoinen. Siinä vaihtelevat kolmijakoiset ja kaksijakoiset iskualat. Kolmijakoisissa tahdeissa, jollaisella sävelmä alkaa, vaistoaa vielä työn ja kiireen kiihkeän rytmin, mutta säe säkeeltä nousee leimaa-antavaksi rauhallinen, tyynnyttävä kaksijakoinen poljento.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.