Maat, metsät hiljenneinä tuli vuonna 1963 hyväksyttyyn virsikirjan lisävihkoon uutena nuortenvirtenä. Monen mieleen se nostaneekin muistoja nuoruusaikojen kesäisistä nuotioilloista.
Virren tekijäksi oli silloin merkitty Johan Kahl (1721-1746). Nykyinen virsikirja oli aiemmin maininnut tekijäksi Saksan 1600-luvun suuren virsirunoilijan Paul Gerhardtin, jonka virren Kahl olisi ruotsintanut. Siinä oli kuitenkin tapahtunut ikävä erehdys: kyseessä on nimittäin Johan Kahlin itsenäinen virsi. Runomitan hän otti Gerhardtin virrestä "Nyt kaikki päättää työnsä" (559), ja lähtökohta oli molemmilla yhteinen, sillä Gerhardtin alkuperäinen virsi alkaa sanoilla ”Nyt lepäävät kaikki metsät” – ”Nun ruhen alle Wälder”. Mutta jo avauksessa on havaittavissa selvä erokin. Sisämaan kasvatti Gerhardt luettelee – saksankielisessä alkutekstissä siis – levossa oleviksi metsät, pellot ja kaupungit, karjan ja ihmiset (nykyinen suomennos tiivistää luettelon kolmeen sanaan: "vuoret, laaksot maan"). Meren äärellä Gotlannin Visbyssä varttunut ja sieltä Tukholmaan muuttanut Kahl mainitsee maat, metsät ja meret.
Virsi on iltameditaatio: "vain sydän puhua nyt saa". Ajatellessaan Jumalaa, jonka voimallinen käsi hallitsee kaikkea luomakuntaa, pieni ihminen tunnustaa nöyrästi: ”Nyt ihmettelen tässä, / näin, Herra, elämässä, / lastasi talutat: / suot armolahjojasi / ja hoidat sanallasi / ja joka päivä armahdat.”
Kahlin virren yhdestätoista säkeistöstä on virsikirjamme versiossa karsittu yli puolet. Pois jätettyjen säkeistöjen sisältö on tiivistetty sen viidenteen säkeistöön.
Virren sävelmä on yhteinen edellä mainitun Gerhardtin virren (559) kanssa. Sen alkuperästä lähemmin virren 606 yhteydessä.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.