Virsi 556; Taas päivä ajan virtahan
556

Taas päivä ajan virtahan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Taas päivä ajan virtahan
nyt iäks uppoaa.
Armosta hyvän Jumalan
yö levon lahjoittaa.

2.
Vaiheemme tunnet, Jumala,
yöt, päivät vaihtuvat.
Vain sinä säilyt samana,
armoa tarjoat.

3.
Huomaasi jälleen, Herra, jään,
kun päivä pakenee.
Sinua nousen kiittämään,
kun aamu valkenee.

4.
Ja vaikka yöllä kuolema
pois minut kutsuisi,
on eläissä ja kuollessa
sinussa turvani.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Johan Olof Wallin 1814. Suom. Mikael Nyberg 1920. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Adam Krieger 1667.
Sama sävelmä: 527
Luokitus: Aamu ja ilta

Virren tarina

556 Taas päivä ajan virtahan

Så går en dag än från vår tid

Virsikirjassa on tämän virren alla ollut monta nimeä. Niiden merkintöjen mukaan 1. säkeistön olisi kirjoittanut Adam Krieger, joka myös on virren säveltäjä. Lisäsäkeistöt olisivat Johann Friedrich Herzogin käsialaa. Vielä mainitaan virren ruotsintaja Johan Olof Wallin ja suomentaja Mikael Nyberg. Viimeksi mainittu suomensi virren vuonna 1920 laulukirjaan Hengellisiä lauluja ja virsiä Ruotsin virsikirjasta eli siis J. O. Wallinin tekstistä.

Siitä taaksepäin mentäessä virren alkuperätiedot Suomen ja Ruotsin virsikirjoissa yllättäen poikkeavat toisistaan. Kun meillä mainitaan saksalaisen alkutekstin tekijäksi Johann Friedrich Herzog, onkin Ruotsin virsikirjassa toinen nimi: Christoph Friedrich Neander.

Ensimmäisen säkeistön kirjoittajaksi meidän virsikirjamme kuitenkin mainitsee virren säveltäjän Adam Kriegerin (1634-1666). Tämä toimi urkurina Leipzigissa ja sitten Dresdenissä. Hän oli suosittu laulusäveltäjä; hänen kutsumisensa ”1600-luvun Schubertiksi” viittaa hänen musiikinhistorialliseen merkitykseensä. Laulunsa hän yleensä sanoitti itse. Ne olivat ihan maallisia lauluja, niin oli ainakin nyt kyseessä oleva iltalaulu. Sen sävelmään sitten dresdeniläinen lakimies-runoilija Johann Friedrich Herzog kirjoitti 1600-luvun lopulla hengellisen iltalaulun säilyttäen kuitenkin Kriegerin alkusäkeistön, jossa ei Jumalaa mainita. Tällaisena virsi on Saksan evankelisen kirkon virsikirjassa.

Mutta meidän virtemme alussa puhutaan Jumalan armosta, Wallinin alkuperäistekstissä Jumalan rauhasta. Tämä uskonnollinen ulottuvuus puuttuu Ruotsin virsikirjassa mainitun Neanderinkin virren ensimmäisestä säkeistöstä. Kyseinen 1700-luvulla elänyt Christoph Friedrich Neander oli baltiansaksalainen pappismies Kuurinmaalta eli nykyisestä Latviasta. Hän muokkasi Herzogin virttä aika perusteellisesti: kummankin version sisältö on periaatteessa sama, mutta sanallinen ilmaisu erilainen. Molemmissa versioissa on yhdeksän säkeistöä – Wallinin virressä sen sijaan vain neljä. Kun Wallinin virttä on verrattu näihin mahdollisiin saksalaisiin esikuviinsa, on päätelty, että hän ei olisi Herzogin tekstiä tuntenutkaan; sen sijaan liittymät Neanderin versioon ovat selvemmät.

Virsirunoilijan osana on usein se, että aikojen kuluessa hänen tekstiään muokataan ja muodostellaan. Aina ei ole helppoa ratkaista, missä kulkee raja, jonka ylittämisen jälkeen virsi jo pitäisikin kirjata muodostelijansa nimiin. Nyt puheena olevan virren osalta tekijän kunnian voi hyvin katsoa kuuluvan ”muodostelijalle” eli siis Wallinille, joka tiettävästi pitikin tätä virttä omana alkuperäisrunonaan.

Adam Kriegerille jää sentään säveltäjän kunnia. Kuitenkin meille ja Ruotsiin kotiutunut koraali poikkeaa melkoisesti siitä alkuperäismelodiasta, joka tämän virren esikuvalla on Saksan kirkon virsikirjassa. Vain ensimmäisen säkeen osalta sävelkulku käy yksiin sen kanssa…

Virressä on neljä lyhyttä säkeistöä. Siinä on sitä kansanlaulumaista yksinkertaisuutta, jota esim. Topelius piti virren ihanteena. Sisällöltään ja ilmaisuiltaan se on hyvinkin tavanomainen iltarukous. Ainoa omintakeinen yksityiskohta on kuva ajan virtaan uppoavasta päivästä. Sille ei tosin ole vastinetta saksalaisissa versioissa eikä liioin Wallininkaan tekstissä: kunnia siitä kuuluu suomentajalle, Mikael Nybergille.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 527 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.