Virsi 553; Päivä jälleen yöhön vaipuu
553

Päivä jälleen yöhön vaipuu

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Päivä jälleen yöhön vaipuu,
saamme käydä lepäämään.
Auta, Herra, että taipuu
kieli, mieli kiittämään.
Pitkin päivää varjelit,
kiusaajamme karkotit.
Saarsit meidät rauhallasi,
kannoit käsivarsillasi.

2.
Vaan kun muistan mielessäni
vaiheet päivän päättyneen,
suru painaa sydäntäni,
paljon, Herra, väärin teen.
Määränpääni himmentyy,
itsekkyys on siihen syy.
Synti estää elämästä,
tahtoasi täyttämästä.

3.
Jeesus, kaiken pahuuteni
jätän jälleen käsiisi,
levottoman sydämeni
turviin laupeutesi.
Sinä minut lunastit,
Isän kanssa sovitit.
Kasvoistasi hyvyys loistaa,
armo tuomioni poistaa.

4.
Tämän perustuksen päällä,
tämän turvan suojassa
päivän työni päätän täällä,
lepään yöni rauhassa.
Ruumiini ja sieluni
annan, Herra, haltuusi.
Kiitos huolista ja työstä,
levon lahjasta ja yöstä.

5.
Jeesus, läsnäolollasi
loistat halki yönikin,
vailla sinun valoasi
pimeä on päiväkin.
Yön ja päivän valkeus,
maan ja taivaan kirkkaus,
valvoessa, maatessani
olet ainut auttajani.

6.
Herra, siunaa kansa Suomen,
johda kaikki vaiheet sen,
anna uuden toivon huomen
aikaan ahdistuksien.
Meille viisautta suo,
rauha maailmaamme luo.
Siunaa työmme, tehtävämme,
omaisemme, ystävämme.

7.
Anna, Isä, armiaasti,
mitä pyytää lapsesi.
Jeesus, meille laupiaasti
tule aina turvaksi.
Lohduttaja laupias,
Pyhä Henki armias,
nöyrän rukouksen kuulkoon,
aamen, niin nyt tapahtukoon.

 

Voidaan laulaa myös sävelmällä 209.

Lisää suosikkeihin
Johann Franckin virrestä (1648, suom. Henrik Renqvist 1830, virsikirjaan 1886) ja Johann Ristin virrestä (1642, suom. virsikirjaan 1685, uud. Elias Lönnrot 1871) yhdisti Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Eurajoelta.
Sama sävelmä: 37
Luokitus: Aamu ja ilta

Virren tarina

553 Päivä jälleen yöhön vaipuu

Werde munter, mein Gemüte; Unsre müden Augenlieder

Virrestä Päivä jälleen yöhön vaipuu virsikirja kertoo, että se on yhdistelmä edellisen virsikirjan kahdesta iltavirrestä: 548 ”Käy nyt, sielu sekä mieli” (Johann Rist) ja 549 ”Aurinko nyt mailleen vaipuu” (Johann Franck). Yhdistämisestä huolehtinut Anna-Maija Raittila keskittyi jälkimmäiseen; edellisestä on peräisin vain ’uuden’ virren viimeinen säkeistö.

Viimeistä edellinen säkeistö ”Herra, siunaa kansa Suomen” ei perustu kumpaankaan alkuperäisvirteen. Sen edeltäjän sepitti Elias Lönnrot. Kiintoisaa on katsoa, mitkä isänmaalliset aspektit on eri aikoina nähty tärkeiksi.

Lönnrotin säkeistö oli ennen muuta esirukousta suuriruhtinaan eli keisarin puolesta: ”Herra, armas isänmaamme / aina saakoon armosi, / rakkahin myös ruhtinaamme / olkoon alla suojasi! / Lohduttele murheessa, / auta ahdistuksessa; / johda häntä Hengelläsi, / vahvista sun kädelläsi!” Lönnrotin kirjoittaessa säkeistönsä (1867) elettiin ’hyvän tsaarin’ Aleksanteri II:n aikaa, eikä kirkolliskokous muuttanut säkeistöä hyväksyessään virsikirjan 1886 – mutta eipä se ehtinyt kauan olla käytössä, ennen kuin tultiin routavuosiin ja rakkauden tunteet ruhtinasta kohtaan alkoivat jäähtyä…

Vuoden 1938 virsikirjassa säkeistö sai uuden sisällön. Siitä näkyy niin siihen aikaan vahvana elänyt heimoaate kuin myös sodan uhka: ”Herra, siunaa kansa Suomen, / johda kaikki vaiheet sen, / heimollemme uusi huomen / anna jälkeen vaivojen. / Herra, siunaa päämies maan / korkeassa toimessaan, / siunaa maamme puolustajat, / anna meille rauhanajat.”

Nykyistä virsikirjaa valmisteltaessa maailmanrauha oli – ja on yhä – tärkeä rukouksen aihe. Anna-Maija Raittilan säkeistö on aikaisempiin verrattuna ajaton: ”Herra, siunaa kansa Suomen, / johda kaikki vaiheet sen, / anna uuden toivon huomen / aikaan ahdistuksien. / Meille viisautta suo, / rauha maailmaamme luo. / Siunaa työmme, tehtävämme, / omaisemme, ystävämme.”

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 37 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.