1.
On Jumalassa turvani
ja tukeni,
hän kuormani voi kantaa.
Kun häntä nimeen Jeesuksen
näin rukoilen,
hän jälleen voimaa antaa.
Jos viipyykin, niin kuitenkin
hän itkuni ja huutoni
huomaa ja niihin vastaa.
2.
Hän tuntee kaikki murheeni
ja huoleni,
ei epäilystä siitä.
Hän tietää, mitä tarvitsen,
hän antaa sen.
Sieluni, häntä kiitä!
Hän armossaan suo apuaan,
kun uskossa ja toivossa
tyhjänä häneen luotan.
3.
Ja vaikka vaara piirittää
ja myrskysää,
ahdistus tyyntymättä,
on siinä läsnä Jumala,
saan tuskassa
koskettaa Isän kättä.
Hän kasvonsa voi salata,
vaan armoonsa ja rauhaansa
myös silloin minut peittää.
4.
Siis sinuun, Herra, uskallan
ja odotan,
pyyntöni milloin täytät.
Jo vaivan alla luottaa saan:
taas aikanaan
kasvosi kirkkaat näytät.
Saan taistella, vaan sinussa
on turvani ja toivoni,
rauhani, Jumalani.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Allein zu Gott mein’ Hoffnung steht; Mag ich unglück nicht widerstan
Uskonpuhdistuksen vuosisadalla elänyt saksalainen oikeusoppinut Ambrosius Lobwasser (1515- 1585) toimi oikeustieteen professorina Königsbergin (nyk. Kaliningrad) yliopistossa. Historia tuntee hänet virsirunoilijana ja nimenomaan Ranskan reformoitujen ns. hugenottipsalttarin saksantajana. Lobwasser itse oli kyllä luterilainen, ja omiakin virsiä hän kirjoitti. Yhden niistä suomensi Hemminki Maskulainen virsikirjaansa 1605.
Lobwasserin virsi oli pitkä, 12 säkeistöä. Hemmingin suomennoksessa niistä oli mukana vain viisi. Viisisäkeistöisenä virsi pysyi aina nykyistä edeltäneeseen virsikirjaan ja kuului osastoon "Jumalan varjelus". Nyt Lobwasserin säkeistöjä on jäljellä enää kaksi, ja ne muodostavat virren On Jumalassa turvani alkupuoliskon. Virsi kuuluu nyt osastoon Terveys ja sairaus, joskaan virressä ei sairautta mainita, vaan puhe on murheista ja huolista ylimalkaan.
Kolmas säkeistö tuntuu sitten olevan jotenkin eri paria, kun siinä mainitaan vaarat ja myrskysäät. Nehän voi toki ymmärtää vertauskuvallisestikin; siihen viittaisi seuraavan säkeen kokoava ilmaisu "ahdistus tyyntymättä". Mutta loppusäkeistöt ovatkin peräisin toisesta, tuntemattomaksi jääneen saksalaisen tekijän virrestä, joka on puoli vuosisataa vanhempi kuin Lobwasserin virsi. Siinä oli kolme säkeistöä, ja vuoden 1938 virsikirjassa se alkoi sanoilla "Mua vaikka vaivat piirittää" (1938:373). Myös tämän virren suomensi Hemminki Maskulainen, tosin sen ruotsalaisesta käännöksestä.
Virren On Jumalassa turvani alkulähteinä on siis kaksi eri virttä. Molempien runomitta on sama, ja samalla sävelmälläkin niitä on veisattu, joten siltäkin osin niiden yhteen liittämistä on voitu perustella. Virret tai siis virsien osat on yhdistänyt ja kielellisesti uudistanut Anna-Maija Raittila. Sävelmä on Porista muistiin merkitty suomalainen koraalitoisinto.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.