Virsi 476; Kun päivä laskee Emmauksessa
476

Kun päivä laskee Emmauksessa

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Kun päivä laskee Emmauksessa,
niin silloin oppilailleen ilmestyy
hän, kuoleman ja synnin voittaja
ja nisunjyvä, leipä elämän.

2.
Hän leivän siunaa, murtaa heille sen,
sen lävistetyin käsin tarjoaa.
Nyt tuntevat he hänet Herraksi
ja sydän heissä palaa riemusta.

3.
Herramme, anna meille itsesi
nyt sanomassa valtakuntasi.
Ja käsin rikkain, käsin siunaavin
jaa leipä myöskin ruokapöytäämme.

4.
Armahtajamme, leipä ikuinen,
nyt avaa meille rakkauden tie,
niin että pöytiin tyhjiin, nälkäisiin
me jaamme leipää, sinun lahjaasi.

Lisää suosikkeihin
Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Alfred Morton Smith 1941.
Sama sävelmä: 427 | 753
Luokitus: Ateria

Virren tarina

476 Kun päivä laskee Emmauksessa

Ateriavirsi liittyy pääsiäispäivän tapahtumiin Emmauksessa. Luukas kertoo evankeliumissaan, että Jeesuksen kaksi opetuslasta kulki kävellen kylää kohti ja keskusteli hämmästyttävistä asioista. Jeesus liittyi tuntemattomana heidän seuraansa, selitti heille kirjoituksia ja jäi heidän luokseen, kun he saapuivat kylään. Aterialla ”hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille”. Vasta nyt opetuslapset tunsivat Mestarinsa, ylösnousseen Jeesuksen, joka kohta katosi heidän näkyvistään. ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille?”

”Hän leivän siunaa, murtaa heille sen, / sen lävistetyin käsin tarjoaa.” Ateriavirren leipä on jokapäiväistä leipäämme, jota saamme nauttia Jumalan lahjana. ”Ja käsin rikkain, käsin siunaavin / jaa leipä myöskin ruokapöytäämme.” Leipä on myös elämän leipää, Jumalan valtakunnan sanomaa, joka ruokkii meitä ikuiseen elämään. Kun Jeesus jakaa meille leipää, saamme kaiken, mitä tarvitsemme niin ajallisen kuin ikuisen elämän ravinnoksi.

Leipä viittaa myös Pyhään Ehtoolliseen, jossa Jeesus, ”kuoleman ja synnin voittaja”, murtaa leipää ja jakaa meille ”lävistettyjen käsien” armoa. Armahtaja avaa armahdetuille rakkauden tien, jota kulkien saamme viedä leipää nälkäisten lähimmäistemme tyhjiin pöytiin. Näin virressä on esillä palveleva rakkaus: ”me jaamme leipää, sinun lahjaasi”.

Kristuksen seurakunta on kutsuttu viemään elämän leipää kaikkeen maailmaan. Evankeliumi ylösnousseesta Jeesuksesta on ilosanoma: hän on kuollut kaikkien puolesta ja tarjoaa maailmalle elämän. Vieläkin tämä sanoma saa sydämet syttymään niin kuin kerran Emmauksen tiellä.

Kirjoitin virren 1978 amerikkalaisen Alfred Morton Smithin (1879-1971) sävelmään. Sen rauhallinen, tunnelmallinen poljento kantaa virren moniulotteista sanomaa. Muodoltaan virsi eroaa useimmista muista siinä, että säkeistöissä ei käytetä loppusointuja.

Niilo Rauhala


Sävelmästä lisää virren 427 tarinan yhteydessä.