Virsi 464; Kuin oksat vihannoivat
464

Kuin oksat vihannoivat

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Kuin oksat vihannoivat
vain puussa pysyen,
niin toisten kanssa yhteen
on luotu ihminen.
Kiitämme perheestämme.
Yhteinen elämämme
on lahjaa Jumalan.

2.
Toistamme tarvitsemme,
syliä avointa,
vanhemman kokemusta
ja lapsen katsetta.
Kohtaamme pettymykset,
ilot ja yllätykset
toistemme rinnalla.

3.
Voi itsekkyys ja kiire
niin meidät sokaista,
ettemme lainkaan huomaa
läheisten tarpeita.
Rukoilla silloin saamme,
työn paineet, kuormat jaamme
Kristuksen hoivassa.

4.
Jää lähellemme, Jeesus,
jää kaikkiin vaiheisiin,
myös luopumiseen, lähtöön,
suruihin suurimpiin.
Vain sinä, Herra, kannat
ja meidän kasvaa annat
armosi turvissa.

Lisää suosikkeihin
Leena Impiö 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Sortavalasta.
Sama sävelmä: 330 | 528 | 539
Luokitus: Koti ja perhe

Virren tarina

464 Kuin oksat vihannoivat

Virsikirjakomitea pyysi 1981 eräiltä runoilijoilta ehdotuksia uudeksi perhevirreksi. Ylitorniolainen opettaja Leena Impiö vastasi pyyntöön lähettämällä viisisäkeistöisen tekstin, joka alkoi sanoilla "Kuin oksat kasvaa puussa". Komitea ja runoilija muokkasivat virsiehdotusta vielä melkoisesti. Siinä yhteydessä se myös lyheni yhdellä säkeistöllä. Virsikirjassa tämä Leena Impiön virsi nyt aloittaa osaston Koti ja perhe: Kuin oksat vihannoivat.

Yhteyden ajatus on virressä keskeinen. Virren aloittaa kuva puusta ja oksista. Se kertoo siitä, että ihminen on luotu toisten yhteyteen – ja kuva assosioituu helposti myös seurakuntayhteyteen, Jeesuksen sanaan: "Minä olen viinipuu, te olette oksat". Nimenomaan perheen elämässä tämä Luojan tarkoittama yhteys voi toteutua.

Jokainen tarvitsee toista ihmistä – lapsi vanhempien kokemusta, vanhemmat lapsen katsetta, ja ilot ja murheet voidaan perheen piirissä kohdata yhdessä. Perheyhteyttä uhkaavat vaarat runoilija tiivistää sanoihin kiire ja itsekkyys: ne voivat sokaista näkemästä lähimpien tarpeita. Virren neuvo on: "Rukoilla silloin saamme…"

Perheen elämässä tarvitaan myös luopumisen taitoa. On monenlaisia lähtöjä. Siksi on hyvä pyytää: "Jää lähellemme, Jeesus, jää kaikkiin vaiheisiin."

Leena Impiö (1931-), jonka hengellinen koti on lestadiolaisessa herätysliikkeessä, on toiminut opettajana kahdessa tämän liikkeen kansanopistossa, Reisjärvellä ja Ylitorniossa. Hän on julkaissut pienen hartauskirjan Leipäpuhetta (1979). Virsikirjassa on kaksi muutakin hänen kirjoittamaansa virttä: kastevirsi 218 ”Tuomme luokse Jeesuksen” ja hautausvirsi 246 ”Murheeni syvyydestä”. Perhevirren Kuin oksat vihannoivat tavoin tulee myös ensin mainitussa kauniisti esille yhteyden ajatus: "Meidät kaikki kutsutaan / yhteyttä hoitamaan. / Seurakunta Kristuksen / olkoon perhe yhteinen."

Tauno Väinölä