1.
Jo Herran armopöytä
valmiina odottaa,
hän viiniä ja leipää
meillekin tarjoaa.
Hän kutsuu syömään kaikki,
ei torju yhtäkään.
Hän rajamuurit murtaa,
luo valon pimeään.
2.
Maan ääristä hän kutsuu
rikkaita, köyhiä,
hän ruokkii kaikki kansat
samassa pöydässä.
Ja nälkäisimmän kutsuu
hän aivan vierelleen.
Kylläinen armon hylkää,
jää ulos yksikseen.
3.
Jos käymme samaan pöytään,
ei mikään erota,
me toinen toisellemme
kuulumme Herrassa.
Niin Herran yksi ruumis
saa saman ravinnon.
Kaikissa jäsenissään
hän itse läsnä on.
4.
Ja Jeesus meitä ohjaa
yhdessä matkalle,
hän rauhan teitä raivaa
kauttamme kaikille.
On portti aina auki
myös tulevaisuuteen.
Huomenna Herra siunaa
taas meidät uudelleen.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Luokitus: Yhteys Katso virsi 228 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
452 Jo Herran armopöytä
Wir sind zum Mahl geladen
Saksalainen virsirunoilija ja -säveltäjä Kurt Rommel (1926-2011) joutui viimeisenä sotavuonna 1945 rintamalle ja ranskalaisten sotavangiksi. Onnekseen hän saattoi jo vankileirissä aloitella teologian opintoja. Hän toimi sittemmin parikymmentä vuotta seurakuntapappina ja 1974-91 Württembergin maakirkon seurakuntalehden teologisena toimittajana. Saksan evankelisen kirkon nuorisotyöhön hän on antanut merkittävän panoksen, ja hänen kirjallinen tuotantonsa on runsas ja monipuolinen.
Meidän virsikirjaamme on otettu kaksi Rommelin virttä: nuortenvirsi 514 (sen 2. ja 3. säkeistö ovat hänen kirjoittamiaan) sekä virsi kristittyjen yhteydestä Jo Herran armopöytä. Tämän jälkimmäisen taustana on ennen muuta kertomus suuren väkijoukon ruokkimisesta viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Ateriaa, jolle Herra kutsuu kaikki kansat ja kaikki ihmiset, kuvaavatkin virren saksalaisessa alkutekstissä sanat viini, leipä ja kala.
Kun suomennokseen ovat noista kolmesta sanasta mahtuneet vain viini ja leipä, ajatuksemme menevät Herran pyhään ehtoolliseen. (Kirkkomme ruotsinkielisessä virsikirjassa tämä virsi muuten onkin ehtoollisvirsien osastossa.) Mutta näin tulkiten on samalla sanottava, että virsi puhuu ehkä vielä hyvinkin kaukaisesta tulevaisuudesta. Suurissa tunnustustenvälisissä kokouksissa ei olekaan mahdollista käydä yhdessä Herran pöytään, pyhälle ehtoolliselle. Emme siis vielä voi iloita yhteydestä tuntematta samalla kipua siitä, että yhteydellä on rajansa – vieläpä siinä, missä sitä ei ainakaan saisi olla: ehtoollispöydässä. Nyt veisaamme: "Jos käymme samaan pöytään, ei mikään erota…" Vielä emme voi sanoa: "Kun käymme samaan pöytään…"
Mutta Herran armopöytä on valmiina ja odottaa. Hän kutsuu kaikkia samaan pöytään, yhdessä ravittaviksi. Tämä on varma tieto ja virren sanoma. "On portti aina auki myös tulevaisuuteen."
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 8 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.