Virsi 402; En tehdä hyvää voisi
402

En tehdä hyvää voisi

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
En tehdä hyvää voisi,
oi Herra, milloinkaan,
jos Henkeäs et soisi
minua ohjaamaan.
Lastasi harhaavaa
johdata armollasi.
Vitsalla, sauvallasi
vie tietä oikeaa.

2.
Suo, että vaeltaisin
turhuutta karttaen
ja Hengen lahjat saisin,
ilon ja rakkauden.
Suo voimaa taistella
ja hyvin kilvoitella,
uskossa tavoitella
elämän kruunua.

3.
Oi, jospa harrastaisin
vain hyvää, oikeaa
ja pahaa inhoaisin,
valhetta kiehtovaa.
Suo, että totuuttas
mä puollan kaikin voimin
ja nöyryydessä toimin
sun valtakunnassas.

4.
Suo, ettei langettaisi
menestys tieltäsi,
maailma ettei saisi
minua orjaksi.
Myös vastoinkäymisen
suo tehdä nöyremmäksi,
sinua lähemmäksi
lastasi painaen.

5.
Oppisi puhdas anna
ohjaamaan elämää.
Jos tieltä eksyn, kanna,
niin etten harhaan jää.
Suo lepopäiväni
pyhittää sanallasi
ja armohoidossasi
levätä luonasi.

6.
Suo minun kunnioittaa
isää ja äitiä.
Suo, ettei viha voittaa
saa koskaan sydäntä.
Puhdista mieleni
ja himot alas paina.
Minua, Herra, aina
hallitkoon Henkesi.

7.
Suo karttaa ahneutta
ja välttää vilppiä,
vääryyttä, viekkautta
ja kielen syntejä.
Suo, etten kadehdi
toisilta lahjojasi,
saan aina armostasi
minäkin kylliksi.

8.
Suo Pyhän Hengen antaa
kuolleelle elämää,
uskossa minun kantaa
Henkesi hedelmää.
Uudista, Herrani,
minua armollasi.
Vie täältä omanasi
taivaaseen luoksesi.

Lisää suosikkeihin
Gustaf Ållon 1694. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Toisinto Sortavalasta.
Sama sävelmä: 486
Luokitus: Kutsu ja kuuliaisuus

Virren tarina

402 En tehdä hyvää voisi

Vad gott kan jag dock göra

Virren kirjoittaja Gustaf Ållon (1646-1704) oli tunnollinen ruotsalainen virkamies. Hän palveli Tukholmassa ensin linnankirjurina ja sen jälkeen suuren meritullin kirjanpitäjänä; kuollessaan hän oli ylennyt kamreeriksi. Mutta kukaan ei silloin aavistanut, että hän oli myös merkittävä virsirunoilija.

Kun eräs Ållonin ystävä tämän kuoleman jälkeen kävi tapaamassa hänen lapsiaan, nämä näyttivät hänelle isän jäämistöstä löytyneitä papereita. Ne olivat virsien käsikirjoituksia – ja usea niistä virsistä oli kymmenisen vuotta aikaisemmin otettu Ruotsin uuteen virsikirjaan (1695) ja tullut tutuksi kirkkokansalle! Siihen aikaan ei virsikirjaan merkitty tietoja virsien tekijöistä, eikä Ållon näytä kertoneen asiasta kenellekään. (Tai vaimolleen kenties, mutta tämä oli kuollut ennen miestään eikä ollut enää vastaamassa papereita koskeviin kysymyksiin…)

Virren En tehdä hyvää voisi veisaaja rukoilee, että hän voisi elää Jumalan tahdon mukaisesti. Siinä mielessä voi sanoa, että kyseessä on yhden asian virsi. ”Suo voimaa taistella ja hyvin kilvoitella, uskossa tavoitella elämän kruunua.” Käytännössä tämä asia – kristillinen elämäntapa – kuitenkin hajoaa suureksi joukoksi erillisiä pyyntöjä. Niinpä säkeistöihin 5–7 on koottu kymmenen käskyn sisältö, ei toki sentään opettavassa muodossa, vaan rukouksina. Virren heikkoudeksi muodostuu sen luettelomaisuus. Eikä asiaa juuri auta Sortavalasta muistiin merkitty aika alakuloinen sävelmäkään.

En tehdä hyvää voisi on kuitenkin vielä säilyttänyt paikkansa virsikirjassamme. Ruotsin kirkon virsikirjasta samoin kuin oman kirkkomme ruotsalaisesta virsikirjasta se sen sijaan viime uudistuksessa karsiutui. Paremman käsityksen Gustaf Ållonista virsirunoilijana antaa hänen sydämellinen ja syvällinen virtensä 384 ”Autuas, ken elämänsä uskoo huomaan Jumalan”.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.