Virsi 374; Mitä silloin multa puuttuu
374

Mitä silloin multa puuttuu

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Mitä silloin multa puuttuu,
kun Herra huolen kantaa?
Turhaan sielu häneen suuttuu.
Hän taivaan leipää antaa,
elävää vettä juottaa,
se virvoituksen tuottaa.
Hän antaa Pyhän Hengen.

2.
Paimenena Herra näyttää
laumalleen niityn parhaan.
Kaikki tarpeemme hän täyttää,
ei meitä päästä harhaan.
Hän aina suojaa lastaan
saatanan vimmaa vastaan,
kun kanssamme hän kulkee.

3.
Vitsallasi, sauvallasi
paimenna, Herra, meitä,
ettemme pois laumastasi
outoja kulje teitä.
Sä meille katoit pöydän,
sanastas leivän löydän
keskellä vihollisten.

4.
Sinä voitelit mun pääni
Henkesi voitehella.
Annat voimaa elämääni
sanasi laitumella.
Elätät armollasi
mua seurakunnassasi.
Ei siellä mitään puutu.

Lisää suosikkeihin
Andreas Knopken 1530. Ruots. Laurentius Petri Nericius 1562. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta.
Luokitus: Jumalan varjelus ja johdatus

Virren tarina

374 Mitä silloin multa puuttuu

Was kann uns kommen an für Noth

Hyvän paimenen sunnuntain (3. pääsiäisajan sunnuntai) virsiä ovat ennen muuta ne, jotka pohjautuvat psalmiin 23, paimenpsalmiin. Niitä on kaksi. Toinen niistä, Mitä silloin multa puuttuu, kuuluu vanhimpaan virsiperintöömme: se palautuu Jaakko Finnon 1583 julkaisemaan ensimmäiseen suomalaiseen virsikirjaan. Virsi on suomennos saksalaisen Andreas Knopkenin alkuperäistekstistä. Knopken (n. 1470-1539) toimi pappina Riiassa, nykyisessä Latvian pääkaupungissa, ja toteutti siellä uskonpuhdistuksen.

Kun vuoden 1701 ns. Vanhan virsikirjan tilalle 1886 hyväksyttiin uusi, Knopkenin virsi putosikin pois ja sen korvasi Bengt Jakob Ignatiuksen (1761-1827) kirjoittama Kun Herra hoitaa, paimentaa (375). Kansa mielistyi siihenkin, mutta ilmeisesti tunnettiin myös, että oli menetetty tärkeä virsi, sillä seuraavassa virsikirjan uudistuksessa 1938 "Mikä silloin multa puuttuis" palasi – jäädäkseen. Näin meillä siis on kaksi hyvin samansisältöistä paimenvirttä.

Kummallakin virrellä on kuitenkin oma ilmeensä, sillä ne ovat kirjoitetut eri runomittaan ja kummallakin on siten myös oma sävelmänsä. Molemmat ovat suomalaisia koraalitoisintoja. Virren 374 sävelmä on peräisin Etelä-Pohjanmaalta, virren 375 taas Satakunnasta, Porista.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.