1.
Mitä silloin multa puuttuu,
kun Herra huolen kantaa?
Turhaan sielu häneen suuttuu.
Hän taivaan leipää antaa,
elävää vettä juottaa,
se virvoituksen tuottaa.
Hän antaa Pyhän Hengen.
2.
Paimenena Herra näyttää
laumalleen niityn parhaan.
Kaikki tarpeemme hän täyttää,
ei meitä päästä harhaan.
Hän aina suojaa lastaan
saatanan vimmaa vastaan,
kun kanssamme hän kulkee.
4.
Sinä voitelit mun pääni
Henkesi voitehella.
Annat voimaa elämääni
sanasi laitumella.
Elätät armollasi
mua seurakunnassasi.
Ei siellä mitään puutu.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Andreas Knopken 1530. Ruots. Laurentius Petri Nericius 1562. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta.
Hyvän paimenen sunnuntain (2. sunnuntai pääsiäisestä) virsiä ovat ennen muuta ne, jotka pohjautuvat psalmiin 23, paimenpsalmiin. Niitä on kaksi. Toinen niistä, Mitä silloin multa puuttuu, kuuluu vanhimpaan virsiperintöömme: se palautuu Jaakko Finnon 1583 julkaisemaan ensimmäiseen suomalaiseen virsikirjaan. Virsi on suomennos saksalaisen Andreas Knopkenin alkuperäistekstistä. Knopken (n. 1470-1539) toimi pappina Riiassa, nykyisessä Latvian pääkaupungissa, ja toteutti siellä uskonpuhdistuksen.
Kun vuoden 1701 ns. Vanhan virsikirjan tilalle 1886 hyväksyttiin uusi, Knopkenin virsi putosikin pois ja sen korvasi Bengt Jakob Ignatiuksen (1761-1827) kirjoittama Kun Herra hoitaa, paimentaa (375). Kansa mielistyi siihenkin, mutta ilmeisesti tunnettiin myös, että oli menetetty tärkeä virsi, sillä seuraavassa virsikirjan uudistuksessa 1938 "Mikä silloin multa puuttuis" palasi – jäädäkseen. Näin meillä siis on kaksi hyvin samansisältöistä paimenvirttä.
Kummallakin virrellä on kuitenkin oma ilmeensä, sillä ne ovat kirjoitetut eri runomittaan ja kummallakin on siten myös oma sävelmänsä. Molemmat ovat suomalaisia koraalitoisintoja. Virren 374 sävelmä on peräisin Etelä-Pohjanmaalta, virren 375 taas Satakunnasta, Porista.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.