Virren tarina
368 Jeesus matkakumppani
Jesus on matkakumppanin’
Virren tekijä Efraim Jaakola (1791-1857) Kalannin Orivon kylästä oli hengellisen kansanlaulun mestari.
Nuorena Jaakola oli merillä, ja vieraissa maissa liikkuessaan hän oppi puutarhurin ammatin. Hänestä tuli myös rukoilevaisten johtomies. Häntä sanottiin ”syntienleikkaajaksi”, kun hän vertasi Jumalaa puutarhuriin, joka leikkaa syntejä niin kuin puutarhuri saksillaan puiden ja pensaiden oksia. F. M. Karrakosken Jaakolasta kertovan romaanin nimi onkin Syntienleikkaaja.
Seuroissa Jaakola puhui harvoin; hän vaikutti nimenomaan sielunhoitajana. Hänen laulunsa, sävelmineenkin, syntyivät usein hetken innoituksesta, kesken seurojen. ”En minä niitä tee, minun sydämeni ne laulaa”, hänen kerrotaan sanoneen. Kuvaavat ovat hänen sanansa uskovasta: ”Laulua hän tarvitsee riemuksensa täällä, / taivaan tietä kulkeissaan surun sumusäällä.”
Emanuel Tamminen, virsirunoilija K. V. Tammisen isä, julkaisi 1888 Korven kaikuja -nimisen valikoiman Efraim Jaakolan hengellisiä lauluja – kielellisesti siinä määrin paranneltuina, ”ettei niitä juuri enää voi pitää Jaakolan runoilemina” (Karrakoski).
Halullisten sielujen hengellisiin lauluihin, joissa Jaakolan lauluja on parikymmentä, Jeesus matkakumppani tuli 1896. Siinä versiossa (HSHL 126) on 10 säkeistöä, joista viimeiset neljä ovat peräisin Bunyanin Kristityn vaelluksesta. Samuel Hellman liitti laulun 6-säkeistöisenä vanhojen hengellisten laulujen ja kansansävellysten kokoelmaansa Hengellisiä maininkia herännäisyyden ajoilta (1899), josta se sävelmineen otettiin Hengellisiin lauluihin ja virsiin 1920. Virsikirjaan Jeesus matkakumppani tuli 1938. Hellman ”muodosteli ja korjaili” kokoelmansa lauluja aika lailla. Jaakolan oman tekstin tunnistaa kyllä vielä virren 368 alkusäkeistöissä, mutta viimeiset kaksi on katsottava Hellmanin sepittämiksi.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.