Joonas Kokkosen oopperan Viimeiset kiusaukset huomattavin melodinen aihe on ns. Paavon virren sävelmä, suomalainen koraalitoisinto, jolla on vanhastaan veisattu Paavo Ruotsalaisen mielivirttä "Sinuhun turvaan, Jumala" (382). Toinenkin Ukko-Paavolle läheinen virsi, Oi Herra, ilo suuri, kuuluu oopperan elementteihin. Siinä soi lapualainen koraalitoisinto, jonka varaan Kokkonen on säveltänyt ensimmäisen näytöksen lopun, Riitan kuolinkohtauksen.
Tämän lapualaisen toisinnon asemaan oopperan ei voi sanoa vaikuttaneen. Edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa se näet oli virren vaihtoehtoisena b-sävelmänä, mutta nyt luemme enää maininnan: "Virsi voidaan laulaa myös sävelmällä 349." Siitä hyvinkin toisensävyisestä virrestä ("Oi Kristus, edessäsi / huokaan ja valitan") tämä eloisa mollisävelmä siis löytyy. Veisattakoon sillä siis joskus myös Oi Herra, ilo suuri.
Paavo Ruotsalainen sanoi tätä virttä voitonvirrekseen. Tunnettu on kertomus siitä, miten hän nuorena perheenisänä veisasi tätä virttä petäjikkökankaalla, kun hän huomasi vielä saavansa "oravalta lainaa", nimittäin petäjäistä eli pettua leipäjauhojen lisäksi.
Virren "varsinaisen" sävelmän on tehnyt Melchior Vulpius (n. 1560-1615). Toimiessaan opettajana Schleusingenissa hän eli "suuressa vaivassa ja köyhyydessä". Helpommat ajat koittivat, kun hän sai kutsun Weimariin, missä hän toimi kanttorina vuodesta 1600. Tällaista taustaa vasten Vulpius kyllä on oikea mies Ukko-Paavon voitonvirren säveltäjäksi!
Molemmat Ukko-Paavon mielivirret, siis 382 ja 362, ovat Ruotsin runoilijapiispan Haqvin Spegelin (1645-1714) kirjoittamia psalmivirsiä. Oi Herra, ilo suuri pohjautuu psalmiin 116 ”Herra on avuttomien auttaja”.
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 60 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.