Virren tarina
356 Tyydy, sielu, Herran tahtohon
Tyydy, sielun, Herran tahtohon
Heikki Klemetti julkaisi vuonna 1911 valikoiman sekakuorolle sovittamiaan latinalaisia koululauluja kokoelmasta Piae Cantiones. Osan sävelmistä hän valitsi vanhimmasta eli vuoden 1582 PC-julkaisusta, osan taas Joh. Lindellin 1776 julkaisemasta laitoksesta. Jälkimmäisiin kuuluu virren Tyydy, sielu, Herran tahtohon sävelmä O scholares discite.
Sävelmään kuuluva alkuperäisteksti on 7-säkeistöinen ammatinvalinnanohjauslaulu. ”O Te teinid oppicatt”, se alkaa Hemminki Maskulaisen suomennoksessa (1616), ja tästä on kysymys: ”Mikä elo suotuisemb? Mikä myös levolisemb?” Neljä vaihtoehtoa esitellään: Sotapäällikön elämä on rauhatonta ja kunnia katoavaa; kauppamies ei liioin voi saada lepoa, yöt päivät hän pelkää tavaransa hukkuvan meren aaltoihin; talonpojat ovat orjia, joita ”maan herrat” vallitsevat; suotuisa sen sijaan on pappissääty, joskin siihen pääseminen edellyttää työlästä opiskelua eikä odotettavissa ole ajallista rikkautta. ”Valitkaa nyt näistä”, laulu jatkuu – mutta oikein ajatteleva päätyy papiksi, Jumalan palvelijaksi…
Kauniiseen sävelmään Klemetti tarvitsi käyttökelpoisen suomenkielisen tekstin. Sen laati ylioppilas Väinö Vesala: ”Tyydy, sielun, Herran tahtohon”. Laulun osaksi tuli kuorojen suosio, ja 1938 se otettiin virsikirjaan. Kirkkovirtenä sen osaksi ei tullut samanlaista suosiota kuin kuorolauluna, ja nykyistä virsikirjaa valmistellut komitea asetti sen poistolistalle. Virsikirjavaliokuntansa esityksestä kirkolliskokous sitten kuitenkin palautti virren.
Virren sanoittaja Väinö Vesala (v:sta 1919 Valve, 1885-1963) toimi monella alalla ja taholla. Hänen nimimerkeistään tunnetuin oli V. Arti, jota käyttäen hän suomensi niin klassista kirjallisuutta kuin iskelmiäkin. Klemetin Piae Cantiones -julkaisuun hän käänsi neljä laulua, mutta Tyydy, sielu, Herran tahtohon on siis hänen oma runonsa.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.