Virsi 349; Oi Kristus, edessäsi
349

Oi Kristus, edessäsi

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi Kristus, edessäsi
huokaan ja valitan.
Suurista synneistäni
sain vaivan vaikean.

2.
Maailman meno turha
on monta pettänyt.
Se sielujen on murha,
sen tahdon jättää nyt.

3.
Nyt, Jeesus, mennä annan
sen kaiken juonineen
ja sydämeni kannan
sinulle murheineen.

4.
Jos, Herra, tuskaa suonet,
vahvista kärsimään,
jos ristin maljan tuonet,
armoosi tyytymään.

5.
Kiitosta, häpeätä
suo vuoroin maailma.
Jos Jeesusta en jätä,
hän pitää tallella.

6.
Vanhurskautta, rauhaa
saan aina Herralta.
Maailma vaikka pauhaa,
hän antaa lepoa.

7.
Pyhällä Hengelläsi
lohduta minua,
niin että edessäsi
seisoisin riemulla.

8.
Oi Kristus, kallioni,
iloni ikuinen,
keskelle tuomioni
näin annat autuuden.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Jonas Petri Gothus 1609. Suom. virsikirjaan 1685. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, komitea 1937, Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Toisinto Lapualta.
Luokitus: Ahdistukset ja lohdutus

Virren tarina

349 Oi Kristus, edessäsi

Jag för dig, o Gud! klagar

”Tääll’ häpiän, kunnian välill’ / Täytyy mun oleskella: / Vaan jos käyn Christuksen jälill’, / Hän pitää mun tallella.” Tämän mainion säkeistön edellä oli Vanhassa virsikirjassa (1701) värssy, joka sitten jäi pois virsikirjan uudistuksessa 1886: ”Jos mailman menoja tutkin, / Niin tunnustaa tiedän sen, / Ett’ kääntyvät moniin mutkiin / Ja saattavat ahdistuksen” (VVK 265:7). Taidatkos sen selkeämmin sanoa!

Kyseessä on tämä nykyinen virsi Oi Kristus, edessäsi. Siinä tuo alussa lainattu säkeistö kuuluu näin: ”Kiitosta, häpeätä / suo vuoroin maailma. / Jos Jeesusta en jätä, / hän pitää tallella.”

Virren ruotsalaiseen alkutekstiin sisältyy akrostikon: säkeistöjen alkukirjaimiin kätkeytyy nimi Jonas Pedri. Hymnologi Emil Liedgrenin mukaan ei ole päästy selville siitä, kenestä siinä on kysymys. Kuitenkin vuoden 1938 virsikirjassamme Jonas Petri oli merkitty virren kirjoittajaksi, ja K. Hallio mainitsee hänen olleen Linköpingin piispa. Linköpingin hiippakunnan paimenmuisto (Linköpings stifts herdaminne, 1919) tietääkin kertoa, että piispa Jonas Petri Gothus (1587-1644) olisi tämän virren runoilija. Virren kirjoittaessaan hän olisi ollut vielä nuori opiskelija.

Virren lyhyitä säkeistöjä leimaa kansanlaulumainen yksinkertaisuus. Sen kanssa sopusoinnussa on sävelmä, haikeansuloinen lapualainen kansantoisinto, jolla nykyisessä virsikirjassa on korvattu aikaisempi eurajokelainen sävelmä. Koraali on vaihtoehtoisena sävelmänä virteen 362 ”Oi Herra, ilo suuri”, johon se alkuaan on kuulunutkin. Voimme panna merkille, että ilo on yksi näitä kahta virttä yhdistävä elementti. Virsi Oi Kristus, edessäsi päättyy nimittäin iloiseen vakuutukseen Jeesuksen voimasta: ”Oi Kristus, kallioni, / iloni ikuinen…” Haikea mollisävelmä ei kyllä oikein tunnu alleviivaavan näitä sanoja ja niiden jatkoa: ”…keskelle tuomioni / näin annat autuuden”!

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.