Virsi 348; Niin kuin peura janoissansa
§
348

Niin kuin peura janoissansa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Niin kuin peura janoissansa
lähteen luokse halajaa,
sieluni niin tuskissansa
ikävöitsee Jumalaa,
vaivassansa odottaa,
milloin Herran nähdä saa,
milloin hän taas armossansa
antaa nähdä kasvojansa.

2.
Kyyneleet on ruokanani,
öin ja päivin yksin jään.
Pilkka saartaa uskoani,
ilkeästi kysellään:
Missä on nyt Jumala,
uskovaisten auttaja?
Jospa silloin edessäsi
saisin purkaa sydäntäni.

3.
Ahdistuksen painaessa
nousee muisto sydämeen,
kuinka juhlatungoksessa
kuljin Herran huoneeseen,
kansas kanssa veisasin,
edessäsi iloitsin,
kiitos kaikui huoneessasi,
sinun seurakunnassasi.

4.
Miksi huokaat, sielu kurja,
miksi olet levoton?
Herrassa on täysi turva,
vieläkin hän läsnä on.
Odota vain Jumalaa,
vieläkin hän armahtaa,
vaikka hän nyt lapseltansa
peittää armokasvojansa.

5.
Herra, elämäni suljen
suojaan kätes voimakkaan.
Muistan sanaasi, kun kuljen
jyrkänteitä vieraan maan,
jossa kosket kauheat,
virrat suuret pauhaavat,
syvyys siellä, toinen täällä,
tuimat aallot pääni päällä.

6.
Herra, tuskani on suuri,
vaikea on ahdinko,
mutta ahdingossa juuri
olet toivon kallio.
Olet aamun luvannut,
tänne saakka suojellut.
Yössä laulan auttajalle,
elämäni Jumalalle.

7.
Miksi huokaat, sielu kurja,
miksi olet levoton?
Herrassa on täysi turva,
vieläkin hän läsnä on.
Kerran kiittää häntä saat,
nähdä kasvot laupiaat.
Hän ei lupaustaan kiellä,
antaa aamun koittaa vielä.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi