Virsi 348; Niin kuin peura janoissansa
348

Niin kuin peura janoissansa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Niin kuin peura janoissansa
lähteen luokse halajaa,
sieluni niin tuskissansa
ikävöitsee Jumalaa,
vaivassansa odottaa,
milloin Herran nähdä saa,
milloin hän taas armossansa
antaa nähdä kasvojansa.

2.
Kyyneleet on ruokanani,
öin ja päivin yksin jään.
Pilkka saartaa uskoani,
ilkeästi kysellään:
Missä on nyt Jumala,
uskovaisten auttaja?
Jospa silloin edessäsi
saisin purkaa sydäntäni.

3.
Ahdistuksen painaessa
nousee muisto sydämeen,
kuinka juhlatungoksessa
kuljin Herran huoneeseen,
kansas kanssa veisasin,
edessäsi iloitsin,
kiitos kaikui huoneessasi,
sinun seurakunnassasi.

4.
Miksi huokaat, sielu kurja,
miksi olet levoton?
Herrassa on täysi turva,
vieläkin hän läsnä on.
Odota vain Jumalaa,
vieläkin hän armahtaa,
vaikka hän nyt lapseltansa
peittää armokasvojansa.

5.
Herra, elämäni suljen
suojaan kätes voimakkaan.
Muistan sanaasi, kun kuljen
jyrkänteitä vieraan maan,
jossa kosket kauheat,
virrat suuret pauhaavat,
syvyys siellä, toinen täällä,
tuimat aallot pääni päällä.

6.
Herra, tuskani on suuri,
vaikea on ahdinko,
mutta ahdingossa juuri
olet toivon kallio.
Olet aamun luvannut,
tänne saakka suojellut.
Yössä laulan auttajalle,
elämäni Jumalalle.

7.
Miksi huokaat, sielu kurja,
miksi olet levoton?
Herrassa on täysi turva,
vieläkin hän läsnä on.
Kerran kiittää häntä saat,
nähdä kasvot laupiaat.
Hän ei lupaustaan kiellä,
antaa aamun koittaa vielä.

Lisää suosikkeihin
Théodore de Bèze 1551. Saks. Ambrosius Lobwasser 1573. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Knut Legat Lindström ja Elias Lönnrot 1867, komitea 1937. | Sävelmä: Loys Bourgeois 1551.
Luokitus: Ahdistukset ja lohdutus

Virren tarina

348 Niin kuin peura janoissansa

Ainsi qu’on oit le cerf bruire (Wie nach einem Wasserquelle)

Uskonpuhdistus toi kirkkoihin virret seurakunnan yhdessä laulettaviksi. Uskonpuhdistajien näkemykset tosin – tässäkin – poikkesivat toisistaan. Reformoidun kirkon oppi-isä Jean Calvin oli sitä mieltä, että jumalanpalvelukseen sopivat vain Raamatussa olevat virret.

Niin syntyi ranskankielisten reformoitujen käyttöön Hugenottipsalttari, jossa Vanhan testamentin psalmit oli muunnettu säkeistöllisiksi virsiksi. Työn aloitti Clément Marot, sitä jatkoi Théodore de Bèze (1519-1605). Jälkimmäisen kirjoittamista virsistä meidän virsikirjassamme on tämä yksi: Niin kuin peura janoissansa. Psalmien ystävä tunnistaa sen alkuperän: ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.” Psalmi 42 on siinä virren muodossa.

Théodore de Bèze opiskeli lakia, mutta ei kuitenkaan antautunut lakimiehen uralle, sillä runojen kirjoittaminen oli hänestä mieluisampaa. Hän myös luki uskonpuhdistajien kirjoja. Vaikean sairauden koettuaan hän päätti jättää elämänsä Jumalalle ja siirtyi Geneveen, missä liittyi Calvinin ystäväpiiriin. Hänestä tuli kreikan kielen professori ensin Lausanneen ja 1558 Geneveen. Calvinin kuoleman (1564) jälkeen hän toimi Geneven kirkollisena johtajana.

Meille tämä virsi ei ole tullut suoraan, vaan se on suomennettu Ambrosius Lobwasserin saksannoksesta. Luterilainen Lobwasser (1515-1585), Königsbergin yliopiston lakitieteen professori, oli opiskellessaan Ranskassa ihastunut Hugenottipsalttarin virsiin ja niiden sävelmiin. Hän innostui kääntämään kokoelman saksaksi ja siten edisti sen virsien tunnetuksi tulemista muuallakin, myös Pohjoismaissa.

Virrellä Niin kuin peura janoissansa on alkuperäinen sävelmänsä. Sen on luonut Geneven Pietarinkirkon kanttori Loys Bourgeois (n. 1510-1561), joka 1551 toimitti Hugenottipsalttarin.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.