1.
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän avasi tien pyhän Jumalan luo
ja pelastusarmonsa sinulle suo.
2.
Siis vieläkö kärsit sä orjuuttasi
ja aina vain katselet puutteitasi,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa?
3.
Nyt usko ja luota jo Vapahtajaan
ja heittäydy armoa rukoilemaan
ja köyhänä kaikkine synteinesi
vie Herralle vaivattu sydämesi.
4.
Et itsessäs olekaan mahdollinen,
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin heikkona kiirehdi Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.
5.
Vaan miksi nyt pelkäät ja piileskelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Hän saapui myös sinua puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan.
6.
Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan,
ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan,
saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden.
7.
On täällä nyt taistelu, kilvoitus, työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Matti Paavola 1847. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta.
Luokitus: Usko Jeesukseen Katso virsi 353 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
311 Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
Jo heräjä sielun, jo heräjä
Länsi-Suomen rukoilevaisuuden johtavia hahmoja oli talollinen Matti Paavola (1786-1859) Nakkilasta. Hänen aikanaan Satakunnassa nousi hyppyherätyksenä tunnettu hurmoksellinen liike, johon Paavola suhtautui kriittisesti. Kun hyppyherätys sitten tasaantui ja rukoilevaisliike muotoutui sen pohjalta, ei Paavolaa voisikaan pitää tyypillisenä rukoilevaisjohtajana (Harri Heino). Hän pitäytyi varhaisemmaksi herännäisyydeksi sanottuun kansanherätysperinteeseen. "Vanhojen heränneiden" opetuksiin hän vetosi, kun uudet herätykset – myös evankelinen liike – pakottivat hänet kannanottoihin.
Aikalaisensa Paavo Ruotsalaisen tavoin Paavola luki ahkerasti Raamattua ja hengellisiä kirjoja. Toisin kuin Ukko-Paavo hän osasi myös kirjoittaa. Hänen muistiinpanoissaan ja pohdinnoissaan on "sekä oppineille että yksinkertaisille ohjetta Raamatun tarkkaan tutkimiseen ja varoitusta pitämästä oman ymmärryksen keksinnöitä ja oman mielen huikentelevaisia arveluita autuuden perustuksena" (Akiander). Siispä: erilaiset hyppy- ja nauruherätykset tulevat ja menevät, mutta Raamatun sanan tarjoama perusta kestää.
Keskenään eripuraisia kristittyjä Paavola neuvoi elämään sovinnossa. Hän oli keskinäisen rakkauden saarnaaja.
Paavolan sepittämiä virsiä on Halullisten sielujen hengellisissä lauluissa kahdeksan. Niistä tämän yhden Wilhelmi Malmivaara otti Siionin virsiin, joista se 1938 tuli virsikirjaan. Kyseessä on selkeä ja vaikuttava herätysvirsi. Harvinaista, jopa kummallista on, että virren minä herättelee omaa sieluaan. Aivan ainutlaatuista tällainenkaan ei ole (vrt. virsi 89). Siis ikään kuin nukkuva herättämässä itseään.
Virteen on kaksi sävelmää. Rudolf Lagin (ks. virsi 438) a-sävelmä on tässä yhteydessä kukaties turhan kepeä, kun taas vakaa eteläpohjalainen b-sävelmä tukee mainiosti Paavolan sanottavaa.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.