Tuomiosunnuntain otsikkona evankeliumikirjassa on ”Viimeinen tuomio”. Uudessa, vuonna 1999 hyväksytyssä käsikirjassa pyhäpäivä sai myös toisen nimen: ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”. Se viittaa jo seuraavaankin sunnuntaihin eli adventtiin. ”Kirkkovuoden alussa ja lopussa tai lopussa ja alussa kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään.”
Tuomiosunnuntain psalmin 143 otsikkona Raamatussa on ”Herran edessä ei kukaan ole syytön”. Siinä sanotaan: ”Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.” Siihen pohjautuu ruotsalaisen runoilijapiispan Haqvin Spegelin (1645-1714) virsi Ah Jumala, nyt tuskassa.
Tämä katumusvirsi kertoo siitä, miten ihminen voi tuntea olevansa Jumalan tuomion alla, ikään kuin elävänsä jo tuomiopäivää. Mutta se osoittaa myös, että me saamme lähestyä Herraa armahtajana ja pyytää: ”Oi Herrani, suo sieluni / taas kuulla armon ääni! / Jo armahda ja pelasta, / käy kuohut yli pääni.! Sillä ”se lohduttaa ja virvoittaa, kun tiedän”, että Herra ei hylkää häneen turvaavaa. Hän voi täyttää palvelijansa rauhallaan ja ilollaan.
Virren on säveltänyt Heikki Klemetti (1876-1953). Kaunis, surunvoittoinen koraalinousee kuin murheen alta. Miten sanoikaan aikoinaan Wilhelmi Malmivaara Siionin virsiensä esipuheessa: ”Murheen alla veisaa Siioni heleimmin Herralle kiitosta.”
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.