1.
Jo nuoruuteni aikana,
oi Isä, mulle kirkasta
sun armos avaruutta.
Tee rakkaaks mulle sanasi,
se heijastaa mun tielleni
sun taivaas ihanuutta.
2.
Et hopealla, kullalla
vaan verelläsi kalliilla,
oi Jeesus, minut ostit.
Näin vallan alta kiusaajan
ja synnin, lain ja kuoleman
mun valtakuntaas nostit.
3.
Mua vihollinen viettelee
ja sydämeni vapisee,
kun, heikko, sotaan lähden.
Vaan veres turviin paeten
voin voittaa pahat juonet sen
sun laupeutes tähden.
4.
Kun syntieni sovitus
ja niiden anteeksantamus
on mulla Herrassani,
niin uskon kautta vanhurskas
ja ansiotta autuas
myös olen kuollessani.
5.
Siis soikoon kiitosvirteni
nyt sulle, armahtajani
ja suuri kuninkaani!
Saan, syntinen, sun pyhyytes
ja alla helläin käsies
saavutan isänmaani.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Säk. 1 ja 3 Jaakko Haavio 1962, säk. 2, 4 ja 5 Kauko Veikko Tamminen 1925. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Nathan Söderblom 1916.
Virsikirjan lisävihkoa Jaakko Haavion johdolla valmistellut komitea oli työnsä loppuvaiheessa 1961, jolloin ilmestyi evankelisen liikkeen laulukirjan Siionin kanteleen uudistettu laitos. Siitä komitea poimi K. V. Tammisen laulun Et hopealla, kullalla; ensi kerran se oli julkaistu Kevätkukkia-lehdessä 1925 ja Armas Maasalon säveltämänä sisältynyt jo laulukirjaan Nuori Siion (1929). Siionin kanteleessa laulu kuuluu osastoon Uskonvanhurskaus. Komitea jätti sen neljästä säkeistöstä pois yhden, ja Jaakko Haavio sepitti siihen uudet 1. ja 3. säkeistön. Näin siitä saatiin tämä nuortenvirsi Jo nuoruuteni aikana (237).
K. V. Tamminen (1882-1946) oli evankelisen liikkeen tärkein virsi- ja laulurunoilija viime vuosisadalla. Siionin kanteleen vuoden 1923 laitos oli hänen hymnologinen päätyönsä. Heränneiden Siionin virsien uudistaminen 70-luvun alussa taas oli pääosaltaan Jaakko Haavion (1904-1984) työtä. Kertomansa mukaan hän siinä työssä alkoi tajuta, miksi Jumala oli pannut hänet runon tekoon. ”Se tapahtui, jotta olisin voinut palvella Suomen herännyttä kansaa.”
Virressä Jo nuoruuteni aikana voi havaita edellä mainituille kahdelle herätysliikkeelle ominaisia korostuksia. Siten se edustaa ”kotoista ekumeniaa”.
Maasalon sävelmä on virsikirjassa vaihdettu Nathan Söderblomin (1866-1931) koraaliin. Söderblom oli Ruotsin kirkon arkkipiispa. Ekumeenisen liikkeen johtajana hän sai Nobelin rauhanpalkinnon 1930. Kotoista ekumeniaa edustavalla virrellä on siis ekumeenikon luoma sävelmä. Se on syntynyt Paul Gerhardtin suvivirteen, mutta Ruotsin virsikirjassa se liittyy myös Grundtvigin kevätvirteen ja Topeliuksen talvivirteen – seikka, joka meitä saattaa kummastuttaa.
Nykyistä virsikirjaa valmistellut komitea halusi poistaa tämän virren, mutta kirkolliskokous palautti sen. Monista seurakunnista oli kerrottu sen suosiosta konfirmaatiovirtenä, ja konfirmaatiovirsien osastoon se nyt onkin sijoitettu.
Edellinen
