Laulu 826; Et, Herra, hylkää silloinkaan
826

Et, Herra, hylkää silloinkaan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Et, Herra, hylkää silloinkaan,
kun minut maahan lasketaan,
ihmeesi silloin kohtaan.
Syvälle siemen kylvetään,
syvälle luomissanaan jään,
se ikuisuuksiin johtaa.

2.
Äärellä pelkän tyhjyyden
ystävä lausuu läheinen:
»Nyt kotiin olet tullut.»
Jo tuska vaihtuu lauluksi,
saan kaiken, mihin kaipuuni
on koko matkan ollut.

3.
Tomusta kerran nouseva
on elämämme kirkkaana,
uudeksi kaikki luodaan.
Ja rakkauden kaupunkiin,
sen päiviin loppumattomiin
myös meidän päästä suodaan.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Anders Frostenson 1962, 1982. Suom. Niilo Rauhala 1997. | Sävelmä: Nathan Söderblom 1916.
Sama sävelmä: 237
Luokitus: Lauluja (kirkolliset toimitukset)