Virsi 23; On ruusu Iisain juuren
23

On ruusu Iisain juuren

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
On ruusu Iisain juuren
nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä kirja suuren
sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen
valaisee talviyötä
keskellä pakkasen.

2.
Näin ruusun pyhyydestä
soi sana Jesajan:
”Hän syntyy neitsyestä,
Messias Jumalan.”
On Herra armossaan
sen ihmeen itse luonut
ja tullut päälle maan.

3.
Nyt ruusu kaunein loistaa,
taivaasta tuoksun tuo.
Yön varjot päivä poistaa,
kansoihin toivon luo.
Jumala, ihminen!
Hän otti lapsen muodon,
jäi luokse syntisten.

4.
Herramme, Kristuksemme,
oi poika Marian!
Sinua rukoilemme
laaksoissa kuoleman.
Suo, että taivaassa
me kerran kumarramme
Isäsi kasvoja.

Lisää suosikkeihin
Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys
Säk. 1–2 saksalaisen munkki Conraduksen rukouskirjassa 1587–88, säk. 3–4 Fridrich Layriz 1844. Suom. Nestor Järvinen 1871. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Saksassa 1599.
Luokitus: Joulu

Virren tarina

23 On ruusu Iisain juuren

Es ist ein Ros entsprungen

Suosittu joulun kuoro- ja yhteislaulu tunnetaan Suomessa useina käännöksinä. Kuorolauluna sen julkaisi ensimmäisen kerran Jyväskylän ensimmäinen musiikin lehtori, ”suomenkielisen kuorolaulun isä” E. A. Hagfors vuonna 1871 kokoelmassaan Suomalainen lauluseppele. Sen jälkeen laulu otettiin mm. evankelisen liikkeen laulukirjaan, Siionin Kanteleeseen, vuonna 1892 ja Suomen Lähetysseuran vuonna 1903 julkaisemaan kokoelmaan Hengellisiä lauluja ja virsiä. Monet kuorolaiset muistavat alkusanat Tuo armon valkokyyhky / nyt viestin maailmaan. Tuolloin säveltäjäksi usein ilmoitettiin Michael Praetorius.

Laulun taustatiedot ovat aikojen myötä tarkentuneet. Synty on ajoitettu 1400-luvulle. Alkuaan katolinen Maria-laulu kuului munkki Conraduksen rukouskirjaan (1587-88) 19-säkeistöisenä. Rukouskirjan painovuodesta 1599 on peräisin sävelmän alkuperätiedon yhteydessä oleva vuosi: Saksassa 1599.

Laulun maailmanvalloitusta auttoi Michael Praetorius (1571/72 – 1621), joka sisällytti sen kuorosovituksena vuonna 1609 kokoelmaansa Musae Sioniae. Praetorius käytti pitkästä runosta vain kaksi säkeistöä ja muokkasi niitäkin uskonpuhdistuksen opillisten periaatteiden mukaan.

Virren kielikuvilla on kaksi lähdettä. Ensimmäinen on raamatullinen, joulun profetiasta: ”Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää” (Jes. 11:1). Tähän runkoon on istutettu myöhemmät kristilliset vertauskuvat: Maria on ruusu ja Jeesus sen kukka.

Virren kolmas ja neljäs säkeistö ovat syntyneet vasta 1800-luvulla. Ne on runoillut saksalainen Fridrich Layriz (1808 – 1859). Hän liittyy virren alkuperäisiin kielikuviin: ”Nyt ruusu kaunein loistaa, / taivaasta tuoksun tuo”.

Markku Kilpiö

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.