Virren tarina
23 On ruusu Iisain juuren
Es ist ein Ros entsprungen
Suosittu joulun kuoro- ja yhteislaulu tunnetaan Suomessa useina käännöksinä. Kuorolauluna sen julkaisi ensimmäisen kerran Jyväskylän ensimmäinen musiikin lehtori, ”suomenkielisen kuorolaulun isä” E. A. Hagfors vuonna 1871 kokoelmassaan Suomalainen lauluseppele. Sen jälkeen laulu otettiin mm. evankelisen liikkeen laulukirjaan, Siionin Kanteleeseen, vuonna 1892 ja Suomen Lähetysseuran vuonna 1903 julkaisemaan kokoelmaan Hengellisiä lauluja ja virsiä. Monet kuorolaiset muistavat alkusanat Tuo armon valkokyyhky / nyt viestin maailmaan. Tuolloin säveltäjäksi usein ilmoitettiin Michael Praetorius.
Laulun taustatiedot ovat aikojen myötä tarkentuneet. Synty on ajoitettu 1400-luvulle. Alkuaan katolinen Maria-laulu kuului munkki Conraduksen rukouskirjaan (1587-88) 19-säkeistöisenä. Rukouskirjan painovuodesta 1599 on peräisin sävelmän alkuperätiedon yhteydessä oleva vuosi: Saksassa 1599.
Laulun maailmanvalloitusta auttoi Michael Praetorius (1571/72 – 1621), joka sisällytti sen kuorosovituksena vuonna 1609 kokoelmaansa Musae Sioniae. Praetorius käytti pitkästä runosta vain kaksi säkeistöä ja muokkasi niitäkin uskonpuhdistuksen opillisten periaatteiden mukaan.
Virren kielikuvilla on kaksi lähdettä. Ensimmäinen on raamatullinen, joulun profetiasta: ”Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää” (Jes. 11:1). Tähän runkoon on istutettu myöhemmät kristilliset vertauskuvat: Maria on ruusu ja Jeesus sen kukka.
Virren kolmas ja neljäs säkeistö ovat syntyneet vasta 1800-luvulla. Ne on runoillut saksalainen Fridrich Layriz (1808 – 1859). Hän liittyy virren alkuperäisiin kielikuviin: ”Nyt ruusu kaunein loistaa, / taivaasta tuoksun tuo”.
Markku Kilpiö
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.