Virsi 223; Oi Jeesus, armas ystävä
223

Oi Jeesus, armas ystävä

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi Jeesus, armas ystävä,
pelastajani synnistä,
henkesi kalliin uhrasit,
niin paljon meitä rakastit.

2.
Nyt tulen armopöytääsi,
on suuri minun syntini.
On sydämeni rauhaton,
se täynnä turmelusta on.

3.
Vain sinä voit sen parantaa,
synnistä minut puhdistaa.
Voit alastoman verhota
vanhurskauden vaatteella.

4.
Rukoilen, armahtajani,
tee sydämeni terveeksi.
Oi puhdas lähde pyhyyden,
nyt uutta voimaa tarvitsen.

5.
Valaise Hengen valolla,
kun olen aivan sokea.
Ainoa olet aarteeni
suuressa köyhyydessäni.

6.
Elämän leipä taivaasta,
oi ihminen ja Jumala,
suo ruumiisi ja veresi
nyt kilvoitukseen voimaksi.

7.
Uskolla, rakkaudella
minua, Jeesus, kaunista
ja pahuudesta varjele
ja hyviin töihin saattele.

8.
Suo, että aikomukseni
tahtoosi, Herra, taipuisi,
niin että ahdistuksissa
saan rauhan, riemun sinussa.

9.
Se mikä vahingoittaa vois,
jo versoessaan perkaa pois.
Jää sydämeeni asumaan,
suo sinun olla kokonaan.

10.
Taivaassa kerran luonasi
suo suurta ehtoollistasi,
oi Jeesus, minun nauttia
iäti pyhäin seurassa.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Johann Heermann 1630. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ruotsissa 1691.
Sama sävelmä: 624
Luokitus: Pyhä ehtoollinen

Virren tarina

223 Oi Jeesus, armas ystävä

O Jesum du mein Bräutigam

Kutsu Jumalan valtakuntaan konkretisoituu, kun vietetään Herran pyhää ehtoollista. Miten ihminen siihen kutsuun vastaa, siitä antaa hyvän käsityksen – tai hyvän opetuksenkin! – tämä ehtoollisvirsi.

Virren kirjoittaja Johann Heermann (1585-1647) kuuluu Saksan suuriin virsirunoilijoihin. Virsihistoriallisesti ajatellen hän vaikutti kahden varsinaisen mestarin välisenä aikana, nimittäin Martti Lutherin jälkeen ja ennen Paul Gerhardtia. Mutta enemmän meille sanoo se, että hän eli 30-vuotisen sodan aikana. Hänen kotiseutunsa Sleesia koki sodan tuhot useaan kertaan eikä säästynyt ruton surmatöiltäkään. Kolmesti Heermannilta ryöstettiin kaikki mitä hän omisti. Monesti hän joutui pakenemaan henkensä kaupalla.

Johann Heermannin koettelemukset eivät rajoittuneet sodan aiheuttamiin. Hänen terveytensä ei alun alkaenkaan ollut vahva, ja vähitellen vaikea sairaus teki saarnaamisen hänelle mahdottomaksi, kunnes hän 54-vuotiaana joutui kokonaan luopumaan papin virastaan. Viimeiset yhdeksän vuottaan, terveydentilan yhä heiketessä, hän asui Lissassa (nyk. Leszno), Puolassa.

On helppo ymmärtää, että ylistysvirsiä Johann Heermann, "saksalainen Job", ei sepittänyt, mutta ei hän valitusvirsiäkään kirjoittanut. Osuvasti on sanottu, että hän kirjoitti virsiä niille jotka ovat lohdutuksen tarpeessa..

Ehtoollisvirtensä alkupuhuttelussa Heermann käyttää Jeesuksesta nimitystä ylkä, sulhanen. Se ilmentää Kristuksen ja sielun välistä yhdistymistä. Kun Elias Lönnrot suomensi tämän virren, hän häivytti kyseisen liittymän morsiusmystiikkaan kutsumalla Jeesusta "armaaksi ystäväksi". Virsi päättyy kuvaan suuresta ehtoollisesta taivaassa. Virren syntyaikoihin kuva taivaallisesta hääateriasta alkoi tulla ehtoollisvirsissä keskeiseksi teemaksi. Siitä tämä Johann Heermannin virsi tarjoaa yhden esimerkin.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.