1.
Herramme Kristus, seurakuntaas puolla,
tahdoithan kerran puolestamme kuolla.
Pois paha torju, siitä meidät päästä,
auta ja säästä.
2.
Laumaasi suojaa, sodi puolestamme,
vie meidät voittoon vihollisestamme.
Murra jo, Herra, voima saatanalta,
sinun on valta.
3.
Rauhasi, Herra, anna kirkollemme,
rauhasi anna maalle isiemme.
Rauhalla, Herra, elämämme peitä,
varjele meitä.
CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
SävelmäMatthäus Apelles von Löwenstern 1644. Suom. Lauri Pohjanpää virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Saksassa 1507.
182 Herramme Kristus, seurakuntaas puolla
Christe, du Beistand deiner Kreuzgemeine
Tämä on niitä virsiä, jotka ovat selvästi sidoksissa syntyaikaansa. Siinä puhutaan sodasta ja rauhasta. Virsi on kolmikymmenvuotisen sodan ajalta, vuodelta 1644, jolloin rauhanneuvottelut alkoivat. Mutta rauhan tulosta ei virren kirjoittaja Matthäus Apelles von Löwenstern enää ennättänyt iloita. Hän kuoli 1648 vähän ennen rauhan solmimista.
Runoilija oli lähtöisin käsityöläisperheestä, jonka sukunimi oli Appelt. Kun hän menestyi herttuansa palveluksessa yhä vaativammissa hallintotehtävissä, keisari aateloi hänet ja hän otti komean sukunimen Apelles von Löwenstern. Hän oli lahjakas runoilija ja etevä muusikko – urkuri, laulaja ja kuoronjohtaja. Kirjoittamansa virret hän myös sävelsi, ja J. S. Bach hyödynsi hänen sävelmiään useassa kantaatissaan. Apelles von Löwensternin runot ovat muodoltaan virheettömiä. Erityisesti hän oli mieltynyt antiikin runomittoihin, mistä tämä virsi on oiva esimerkki.
Herramme Kristus, seurakuntaas puolla tuli suomalaiseen virsikirjaan vasta 1938, Lauri Pohjanpään suomentamana. Meillä sitä ei lauleta alkuperäisellä sävelmällään. Virren saksalainen koraali on ollut Suomessa käytössä jo 1600-luvulla, mutta ne virret, joihin se on aikaisemmin liittynyt, eivät enää ole virsikirjassa. Melodia on nyt tuttu Topeliuksen kouluvirrestä 484 ”Totuuden Henki”.
Matthäus Apelles von Löwenstern tarkoitti virtensä hätähuudoksi Kristukselle. Siinä pyydettiin apua siihen kurjuuteen, jonka kauan jatkunut sota oli aiheuttanut kautta Saksan. Mutta kun viholliseksi nimetään sielunvihollinen, virren rukous osoittautuu aivan ajattomaksi. Pahan valta on tosiasia, jonka vuoksi virren sotaisalta tuntuva osakin on aina ajankohtainen. Paholaisen kiusaukset voittanut Kristus sotii voittoisasti laumansa puolesta. Virsi päättyy rauhan ja varjeluksen rukoukseen.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.
Edellinen
