Virsi 167; Uskomme Jumalaan
167

Uskomme Jumalaan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Uskomme Jumalaan,
Isään ja kaiken luojaan,
maailman kaitsijaan
ja kaikkein lahjain suojaan.
Hän, Herra laupias,
määrätön voimassaan,
on kaikkivaltias
taivaassa, päällä maan.

2.
Uskomme Jeesukseen.
Hän uhrin kalliin antoi,
hän, syytön, ristilleen
maailman synnin kantoi.
Nyt Isän vertainen
on Poika taivaassa,
hänelle iäinen
kiitos ja kunnia.

3.
Uskomme Henkehen,
pyhyyden, voiman tuojaan
ja panttiin autuuden,
hyvien töiden luojaan.
Hän meidät uudistaa,
on voima heikkojen,
hän ohjaa, lohduttaa,
kirkastaa Kristuksen.

4.
Hän kristikunnan tuo
kansoista kokoon yhä,
näin seurakunnan luo,
se yksi on ja pyhä.
Se kestää iäti,
kun Kristus on sen pää,
se loistaa kirkkaasti,
kun kaikki häviää.

5.
On joukko pyhien
hajallaan maailmassa,
vaan Henki liittää sen
yhdeksi Jumalassa.
Se kulkee vieraana
ja muukalaisena,
vaan nyt jo taivaassa
on sillä kotinsa.

6.
Ken elää uskossa
ja siinä kuolee kerran,
se armahdettuna
saa kruunun luona Herran.
Kun päivää tuomion
kauhistuu maailma,
niin joukko luvuton
tervehtii Herraansa.

7.
On tämä uskoni
elämän loppuun asti,
ja siinä matkani
myös päätän rohkeasti.
Sen mukaan, Isäni,
suo minun vaeltaa,
myös elämälläni
uskoni tunnustaa.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Saksalainen. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Crüger 1647.
Sama sävelmä: 255 | 271 | 328
Luokitus: Kristuksen seurakunta

Virren tarina

167 Uskomme Jumalaan

Ich glaub’ an einen Gott

Martin Luther (1483-1546) korvasi Saksalaisessa messussa (Deutsche Messe) messun pysyviä osia virsillä. Niinpä myös uskontunnustus (Credo) tuli mahdolliseksi laulaa virsimuotoisena tekstiparafraasina eli mukaelmana. Vielä vuoden 1938/63 virsikirjassa (nro 166) oli Lutherin uskontunnustusvirsi (Wir glauben all an einen Gott), ja vuoden 1701 virsikirjassa oli Pyhä-hymnin (Sanctus) korvaava virsi Jesaja dem Propheten das geschah, ”Esaiall’ profeetall’ tapahtui” (VVK 108).

Uskontunnustusvirret toimivat myös katekismusvirsinä. Vuoden 1701 suomalaisessa virsikirjassa oli kaikkiaan kuusi virttä uskontunnustuksesta otsikolla ”Katekismus virsiksi tehty: 2. Uskon tunnustus”. Niistä ovat nykyiseen virsikirjaan säilyneet vain Te Deum -hymnin kaksi eri muotoa.

Yhteen ääneen lausutun uskontunnustuksen asemesta voidaan myös nykyisessä messussa käyttää uskontunnustusvirttä, joita virsikirjassa ovat 167, 171 sekä 731-734.

Tuntemattoman saksalaisen mahdollisesti 1800-luvulla kirjoittaman uskontunnustusvirren suomensi Julius Krohn ja se tuli vuoden 1886 virsikirjaan. Uskonkappaleista ensimmäinen ja toinen saavat kumpikin yhden säkeistön. Sen sijaan kolmatta uskonkappaletta tulkitsee kaikkiaan neljä säkeistöä. Päätteeksi virren laulaja vakuuttaa kuin aamenena liittyvänsä tähän uskoon.

Markku Kilpiö


Sävelmästä lisää virren 328 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.