Virsi 166; On hengissä maa
166

On hengissä maa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
On hengissä maa,
ei kuoleman yö sitä vallata saa.
Sen turmion partaalle synti jo vei,
kun ihminen Luojaansa kuunnellut ei.
Vaan Herramme ainoan Poikansa soi.
Hän autuuden toi.

2.
Vain palvelemaan
hän saapui ja maailman sovittamaan.
Hän syntimme kuiluun on laskeutunut,
taas Luojalle maailman rakastanut.
Vain Golgatan rakkaus entiselleen
sai rikkoutuneen.

3.
Niin aukeni tie,
se Kristuksen lähetit maailmaan vie.
Vain elämän Sanassa voittomme on,
ja kasteemme armo on mittaamaton.
Sen merestä nousemme, sovitetut
ja uudistetut.

4.
Nyt kilvoitteluun
me vartumme oksina elämänpuun.
Työn kutsumuskuormaa kun kannamme me,
hän, kantaja kaiken, on voimanamme.
Hän tuomiot kaataa, hän sovinnon tuo
ja uskoa luo.

5.
Hän armahduksen
toi kaikille, uhriksi antautuen.
Kun maailman synnit on kantanut hän,
myös kuolleille meille hän tuo elämän,
ja rukoustaistelu lakkaamaton
maan suojana on.

6.
Vaan rauhattomuus
maan lapsia raastaa ja turvattomuus.
Oi Henki, nyt yhdistä rakkauteen
jo kristityt kaikki ja parannukseen,
niin maailma uskoo ja turvaksi yön
saa Kristuksen työn.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys