Virsi 255; Taivasten taivaisiin
255

Taivasten taivaisiin

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Taivasten taivaisiin
et mahdu, kaiken luoja.
Ilmestyt kuitenkin
luoksemme, armon tuoja,
ja itse, Herramme,
huoneesi rakennat.
Elävät kivet vain
sen muuriin kelpaavat.

2.
Näin meissä herätköön
nyt sydän horroksesta
ja saakoon voimansa
sanasi totuudesta.
Kun täällä rukoillaan
maailman puolesta,
niin anna meidänkin
työhösi suostua.

3.
Kasteessa armosi
lahjoitat lapsillemme,
teet liiton kanssamme
sinulle elääksemme.
Ja juhlapöytäsi
kun täällä katetaan,
itseesi yhdistät,
lähetät maailmaan.

4.
Lähetä meille nyt
armosi, totuutesi,
ja kivet kuolleetkin
herätä lapsiksesi.
Myös tässä huoneessa
tee luovaa työtäsi
ja meistä kaikista
rakenna kirkkosi.

Lisää suosikkeihin
Samuel Ödmannin virren (1798, suom. Elias Lönnrot 1867) pohjalta komitea 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Johann Crüger 1647.
Sama sävelmä: 167 | 271 | 328
Luokitus: Kirkon virka, vihkimys- ja siunaustoimitukset

Virren tarina

255 Taivasten taivaisiin

(Se, milde Gud! i nåd)

”Luontopappi” Samuel Ödmannin (1750-1829) erityisharrastus ei näy virressä 255, joka on tarkoitettu kirkkorakennuksen vihkimiseen. Ödmann opiskeli luonnontieteitä Carl von Linnén johdolla, mutta harrasti myös matematiikkaa ja musiikkia. Pitkällisen sairastelun vuoksi häntä kutsuttiin ”vuodeukoksi”.

Virren ensimmäisessä säkeistössä on muistuma Vanhasta testamentista, Salomon rukouksesta juuri valmistuneessa Jerusalemin temppelissä: ”Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut!” (1. Kun. 8:27). ”Elävien kivien” kielikuva puolestaan pohjautuu 1. Pietarin kirjeeseen: ”Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi” (1. Piet.2:5).

Rakennuksessa onkin keskeistä se, mitä siellä tapahtuu. Jaossa ovat armonvälineet, sana (2. säk.) ja sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ”juhlapöytä” (3. säk.). Kirkko on myös paikka, jossa seurakunta rukoilee ja josta se lähetetään maailmaan. Viimeisessä säkeistössä palataan vielä Pietarin kirjeen kielikuvaan elävistä kivistä.

Markku Kilpiö


Sävelmästä lisää virren 328 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.