1.
”Herätkää!” niin huuto kaikaa,
”ei enää unta eikä aikaa!”
Se ääni kuullaan haudoissa.
Lunastetut, havahtukaa,
Jumalan lapset, kokoontukaa
maailman Herran kutsusta!
Yö kuoleman on nyt
iäksi päättynyt,
halleluja!
Valmistukaa
ja katsokaa:
iäinen päivä kohoaa.
2.
Soikoon kiitos ikuisesti!
Niin kauan taistelumme kesti,
jo rauha koitti vihdoinkin.
Riemu täyttää sydämemme,
kun Kristus seisoo keskellämme
nyt kasvoin peittämättömin.
Ei silmiin siintänyt,
maan päälle yltänyt
tämä riemu.
Nyt ikuisen
saa kiitoksen
Jumala kolmiyhteinen.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Philipp Nicolai 1599. Uud. Friedrich Klopstock 1790. Ruots. Johan Olof Wallin 1816. Suom. August Ahlqvist 1866. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Philipp Nicolai 1599.
Virsi on alkuaan saksalaisen Philipp Nicolain (1556-1608) käsialaa. Philipp Nicolai oli 1590-luvun lopulla pappina Unnan kaupungissa Dortmundin itäpuolella. Siellä riehui silloin tuhoisa rutto. Niissä murheellisissa oloissa Nicolai kirjoitti hartauskirjan Freudenspiegel des ewigen Lebens (”Iäisen elämän riemunpeili”), jossa hän myös julkaisi molemmat kuuluisiksi tulleet virtensä. – Unnasta Nicolai muutti Hampurin P. Katariinan seurakunnan kirkkoherraksi.
Suomalaiseen virsikirjaan tämä virsi tuli käännettynä J. O. Wallinin ruotsinnoksesta, jonka pohjana oli Friedrich Klopstockin (1724–1803) mukaelma. Siinä huuto yössä ei herätäkään hääjuhlaan valmistautuvia neitoja (Matt. 25), vaan sen sijaan kutsuu haudoissa olevat viimeiselle tuomiolle.
Myös sävelmä on ollut merkittynä Nicolain nimiin. Kun varmoja todisteita Nicolain puolesta ei ole, oli meidän virsikirjassamme välillä vain varovainen tieto: Saksassa 1599. Saksan evankelisen kirkon uusi virsikirja (1994) ilmoittaa kuitenkin, perinnettä arvostaen, hänet sekä tämän että Nicolain "aamutähtivirren" (43) säveltäjäksi. Saksassa tämän virren sävelmää sanotaan koraalien kuninkaaksi, aamutähtivirttä puolestaan koraalien kuningattareksi.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.