EdellinenVirren suomennoksen tekijänoikeuksien haltija Fennica Gehrman Oy ei ole antanut lupaa tämän virren suomennoksen julkaisemiseen verkossa.
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistöCC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)
SävelmäSäestys
William Walsham How 1864. Suom. Lauri Pohjanpää 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Leevi Madetoja 1925.
Katso virsi 129 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
142 Oi Jeesus, kiitos nimellesi sun
For all the saints who from their labours rest
Virsikirjamme pyhäinpäivävirsistä kaiketi rakastetuin on tämä englantilaisen piispan William How'n virsi. William How (1823-1897) toimi pappina ja koulumiehenä eri paikkakunnilla, kunnes hän 1868 tuli papiksi Oxfordiin. Vuonna 1879 hänestä tuli Itä-Lontoon ja 1888 vastaperustetun Wakefieldin hiippakunnan piispa. Paitsi virsirunoilijana hän tuli tunnetuksi hartauskirjailijana ja voimakkaana saarnamiehenä.
Englannissa tätä virttä lauletaan Ralph Vaughan Williamsin juhlavalla sävelmällä. Meillä virteen liittyy ikioma suomalainen koraali, Leevi Madetojan 1924 säveltämä. Se on "todellinen helmi", sanoo Erkki Salmenhaara Madetoja-elämäkerrassaan. Jalo teksti ja jalo sävelmä muodostavat yhdessä verrattoman kokonaisuuden.
Aluksi puhutaan "riemuitsevasta seurakunnasta", jo perille päässeistä pyhistä. Kiitämme Jeesusta, joka oli heidän voimansa, kallionsa, valonsa. Sitten katse kääntyy itseemme, so. täällä vielä taistelevaan seurakuntaan. Rukoilemme, että Jeesus auttaisi meitäkin vaeltamaan samaa tietä kuin taistelunsa jo päättäneet.
Virren ydin on sen keskellä, neljännessä säkeistössä. Se toistaa uskontunnustusta: uskomme pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden. . . Ilmaistaan näiden asioiden oikea yliajallinen ulottuvuus, jota emme aina tai riittävän usein tule ajatelleeksikaan.
Alkaa virren "finaali", ainutlaatuinen loppunousu. Jo täällä "tuskassa ja vaivassa" voi kuin kaukaa kuulla sen voitonvirren kaikua, johon kerran taivaassa kaikki pyhät liittyvät. Juhla on "arvaamaton": se ei ole kuvattavissa, ei kuviteltavissakaan. Mutta "me toivossa riemuitsemme" (178: 5).
Näin virressä soi iankaikkisen elämän toivo, uuden virren odotus. Vaikka "täällä en lauluun voi saada sen ihanuutta, kuitenkin laulan ylistystä Herralle" (632: 4). Me uskomme pyhäin yhteyden.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.
