Virsi 124; Käy köyhään sydämeeni
124

Käy köyhään sydämeeni

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Käy köyhään sydämeeni
nyt, Henki totuuden.
On siitä kyyneleeni,
kun täyttää synti sen.
Ei itku, tuska pestä
voi sitä vääryydestä.
Sen teet sä, armoinen.

2.
Tunnethan köyhyyteni,
näin olen avuton.
On kylmä sydämeni,
tyhjä ja valoton.
Vaan kylmyyteen ja vaivaan
nyt pyydän tulta taivaan,
toivoni siinä on.

3.
En syntiturmelusta
pois sielustani saa.
En tuskaa, ahdistusta
voi itse karkottaa.
Tyhjäksi merta luoda
ja yöstä päivää tuoda
on yhtä vaikeaa.

4.
Rukoilen, Herra, yhä:
Henkesi lahjoita.
Sytytä valo pyhä,
mieleni kirkasta.
Yön usvat aamu voittaa,
taas uusi päivä koittaa,
saan elää armosta.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Maria Joutsen 1900. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.
Sama sävelmä: 256
Luokitus: Helluntai

Virren tarina

124 Käy köyhään sydämeeni

Kom till mitt arma hjärta

J. L. Runebergin kirjoittamia virsiä on virsikirjassamme viisitoista. Useimmat niistä ovat olleet suomalaisessa virsikirjassa vuodesta 1886 saakka. Poikkeuksiin kuuluu tämä helluntaivirsi, jonka suomensi Maria Joutsen Hengellisiä lauluja ja virsiä -kokoelman vuonna 1900 ilmestyneeseen ensimmäiseen vihkoon. Siinä se alkoi sanoilla "Jumalan Henki Pyhä, käy kurjaan sydämeen'!" Sitä kautta tämä kaunis ja paljon käytetty virsi tuli sitten virsikirjaan 1938.

Runebergin omassa virsikirjaehdotuksessa (1857) virressä oli kuusi säkeistöä, mutta jo kirkkomme ruotsinkieliseen virsikirjaan 1886 se tuli lyhennettynä nykyiselleen eli 4-säkeistöiseksi. Pois jätetyissä säkeistöissä verrataan kevään tuloa ja auringon voittoa talvesta Pyhän Hengen vaikutukseen, joka ulottuu sinnekin, mihin auringon säteet eivät yllä, ja rukoillaan että "Hengen liekki tekisi minun talveni kevääksi".

Runebergin syvällisessä virressä rukoilee ihminen, joka on herännyt tuntemaan sydämensä köyhyyden ja kylmyyden. Tämän onnettoman tilan on saanut aikaan syntiturmelus, jota ihminen ei itse kykene sielustaan poistamaan. Kolmannessa säkeistössä "soi aidosti suomalaisen kilvoituksen sydänääni", sanoo Erkki Kurki-Suonio antaen näin ymmärtää, että samat sydänäänet kuuluvat heränneiden Siionin virsissä. "Ihmisen mahdottomuuden mittaamattomuutta" (Kurki-Suonio) ilmaisee vaikuttavasti säkeistön loppu: "Tyhjäksi merta luoda / ja yöstä päivää tuoda / on yhtä vaikeaa."

Virren keskiaikainen saksalainen sävelmä on uskonpuhdistuksen ensimmäisistä virsikirjoista alkaen ollut hengellisessä käytössä. Sävyltään hiljaisena ja vaatimattomana se oivallisesti kantaa sydämensä köyhäksi ja avuttomaksi tuntevan ihmisen rukousta. Myös turvalliselta se tuntuu, niin kuin virren loppukin: " – taas uusi päivä koittaa, / saan elää armosta."

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.