1.
Maksettu on velkani mun,
ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
2.
Henkesi on voimani mun.
Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
3.
Luonasi on kotini mun.
Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.
Englanti
1.
I am forgiven.
Jesus has died.
All praise and glory to the Crucified.
2.
Your spirit, Lord,
is my strength and guide.
All praise and glory to the Crucified.
3.
I am at home,
when you’re by my side.
All praise and glory to the Crucified.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Laulajia SonorEnsemblesta, Mikko Helenius (piano)
Sävelmä
Säestys
Koko virsi
Sov. Pekka Nyman. Muusikot: Matti Holi, Pekka Nyman (laulu), Ville Myllykoski (koskettimet), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Pekka Nyman (mbira, djembe), Sami Koskela (marimba, congat).
Monelle rippikoululaiselle Riihikirkkohymni on tullut tutuksi Nuoren seurakunnan veisukirjan sivuilta. Joku seurakuntalaisista taas on saattanut laulaa sitä ensi kertaa Siionin Kannel, Messulauluja, Tuomaslauluja, Laula kaikki maa tai Viisikielinen -laulukokoelmasta. Vuonna 2015 kirkolliskokous hyväksyi tämän, jo entuudestaan varsin tunnetun, Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen laulun Virsikirjan lisävihkoon (2016). Niinpä Riihikirkkohymnistä tuli virsi 960.
Riihikirkkohymni syntyi Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen kertoman mukaan yhtenä elokuisena päivänä vuonna 1982 Suomen Lähetysseuran kurssikeskuksessa Päiväkummussa, Längelmäellä. Kaskinen kirjoitti laulun pastori Pertti Poutasen toivomuksesta ja kurssikeskuksen vanhaan riiheen sijoitetun kappelin eli Riihikirkon innoittamana. Samaisena iltana Simojoki teki upouuteen laulutekstiin sävelmän. Riihikirkkohymni tuli 1980-luvulla tunnetuksi Afrikkalaisen gospelmessun (1982) ehtoollislauluna ja myöhemmin se julkaistiin Hiljaisuuden messu -kokoelmassa (1986). Virsi 960 soveltuu laulettavaksi jumalanpalveluksessa varsin monessa eri yhteydessä, esimerkiksi ehtoollis-, synnintunnustus- tai ylistysvirtenä. Virsikirjassa on yhteensä kuusi Kaskisen ja Simojoen yhteistyönä syntynyttä virttä (502, 503, 513, 517, 581, 960).
Anna-Mari Kaskinen, ks. tarina virren 978 yhteydessä.