Virren tarina
971 Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Suojelusenkeli
Immi Hellén valmistui kansankouluopettajaksi vuonna 1884. Samana vuonna hän kirjoitti Enkeli ohjaa -runonsa. Hellénin runossa oli alun perin kahdeksan säkeistöä, jotka Hannikaisen sävellyksessä yhdistyivät neljäksi säkeistöksi. Nykyisten toisen ja kolmannen säkeistön väliin sijoittunut synnin mustista verkoista kertova säkeistö on jäänyt useimmista julkaisuista pois. Säveltäjä P. J. Hannikainen lienee poiminut Hellénin runon jostain lastenlehdestä. Varsin laajalle sävelalalle kirjoitetun melodian hän julkaisi toimittamassaan Sirkkuset-koululauluvihkosarjassa vuonna 1907.
Moni laulaja liittää Hellénin runon tuntemattoman tekijän Suojelusenkeli-maalaukseen. Varmuudella ei tiedetä, ajatteliko nuori opettaja juuri tuota maalausta runoa tehdessään, mutta epäilemättä hän eli hyvin samantapaisten kuvien ja kirjallisen kulttuurin keskellä. Tauno Väinölä (2008) on esittänyt, että Hellénin runon taustalla olisi Elias Lönnrotin kymmenen vuotta aikaisemmin tekemä suomennos Benjamin Schmolckin sanoitukseen Himmelan geht unsre Bahn (nyk. VK 623). Virren ensimmäisessä säkeistössä kuvailuilla taivaaseen johtavilla ”koleoilla korpiteillä” on kieltämättä omat yhtymäkohtansa Hellénin runoon. Mahdollisesti Hellénin ajatuksiin ovat vaikuttaneet myös hänen kahden veljensä kuolema pari vuotta ennen runon kirjoittamista. Toisaalta äidillä oli Hellénin runoissa lapselle aivan erityinen merkitys. Tähän lienee vaikuttanut erityisesti Hellénin oman äidin varhainen kuolema. Ehkäpä Hellén näki ”ihanassa enkelissä” oman, rajan tuolle puolen päässeen äitinsä hahmon.
Enkeli ohjaa eli Suojelusenkeli on Hellénin runsaasta lastenrunotuotannosta tunnetuin, ja monet ovat pitäneet sitä virtenä jo ennen lisävihkoakin. Suojelusenkeli-laulua käytetään paljon erityyppisissä tilanteissa kastetilaisuuksista hautajaisiin. Kuuluupa se monien lasten tuutulauluna iltarukouksen yhteyteen. Laulu on ollut ehdolla virsikirjaan ennenkin, mutta ilmeisesti se, että Jumalaa ei laulussa mainita lainkaan, on ollut aiemmin esteenä virreksi pääsylle.
Myös lisävihkoa valmistelevassa työryhmässä pohdittiin paljon sitä, ettei Hellénin virren raamatullinen sisältö ollut kovin selkeä. Tätä korjaamaan työryhmän puheenjohtaja Jaana Marjanen kirjoitti ehdotuksen kolmanneksi säkeistöksi.
Kun lapsonen taivaltaa kotia päin,
tuo enkeli viestiä taivaasta näin:
Jo Jumalan kasvoja katsella saan
ja suojella matkalla lapsia maan.
(san. Jaana Marjanen)
Kirkolliskokouksen päätöksellä tämä ehdotus jäi kuitenkin käyttämättä.
Ingeborg (Immi) Hellén (1861–1937) oli kansakoulunopettaja ja runoilija. Hellén oli virsirunoilija Onnia Hellénin (ks. VK 315) sisar. Immi Hellén valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista ja toimi yli 40 vuotta opettajana Helsingin Lapinlahden kansakoulussa. Hän oli myös aktiivinen eläinsuojeluyhdistyksessä ja raittiusliikkeessä. Hänen runsasta runotuotantoaan julkaistiin erityisesti lasten- ja nuortenlehdissä.
Pietari (Pekka) Juhani Hannikainen (1854–1924) oli säveltäjä, musiikin lehtori ja kuoronjohtaja. P. J. Hannikainen opiskeli kemiaa Helsingin yliopistossa. Hän oli opiskeluaikanaan aktiivinen Savo-Karjalaisen osakunnan jäsen sen vireään musiikkitoimintaan osallistuen. Hän kiinnostui kansanlaulujen ja -runojen keräämisestä. Hannikainen perusti Ylioppilaskunnan Laulajat -kuoron. Tultuaan Jyväskylän seminaarin musiikinlehtoriksi hän teki uraauurtavaa työtä musiikkikasvatuksen hyväksi muun muassa toimittamalla Säveleitä-musiikkilehteä. Hän sävelsi yli 200 laulua erityisesti kuoroille ja lapsille.
Samuli Koivuranta
Virren tarinan lähdeteoksena: Koivuranta, Samuli & Urponen, Jenni (toim.) 2017. Laulun matka virreksi. Helsinki: Kirjapaja. Sivut 189–192, 222–223.
Virteen 971 liittyviä raamatunkohtia mm.
Ps. 91:11–12 | Matt. 18:10 | Ap. t. 12:6–15
Julkaistu 31.12.2021