Virren tarina
446 Oi Pyhä Henki, pyydämme
Nu bede vi den Helligånd
Virren tekijäksi virsikirja aivan oikein ilmoittaa Tanskan suuren virsirunoilijan N. F. S. Grundtvigin. Mutta maininta "Martti Lutherin virren pohjalta" ei vie virren alkulähteille saakka. Oikea merkintä olisi "virren 113 pohjalta".
Lähtökohtana on nimittäin keskiaikainen helluntaileisi. (Nimitys "leisi" tulee kansankielisistä säkeistölauluista, joiden säkeistöt päättyivät kreikankieliseen huudahdukseen Kyrie eleison = "Herra, armahda". Saksassa tuo huudahdus sai usein muodon Kyrieleis, siitä on johdettu nimitys leisi.) Luther kiinnitti huomiota tähän katolisessa messussa laulettuun säkeistöön ja halusi säilyttää sen uudistaessaan jumalanpalvelusta. Hän kirjoitti sen jatkoksi kolme säkeistöä; näin syntyi helluntaivirtemme 113 "Oi Pyhä Henki, vahvista". Se on ollut suomalaisessa virsikirjassakin alusta (1583) alkaen.
Tanskaksikin virsi oli käännetty useaan kertaan, ennen kuin N. F. S. Grundtvig (1783-1872) kävi sitä muokkaamaan. Hänen käsissään virrestä tuli viisisäkeistöinen. Sen Jaakko Haavio suomensi vuoden 1938 virsikirjaan. Näin meillä on kaksi versiota samasta virrestä!
Virren Oi Pyhä Henki, pyydämme kukin säkeistö esittelee aina uuden näkökohdan Pyhän Hengen työstä. Hän kirkastaa meille Kristusta ja hänen rakkauttaan (säk. 2-3), hän on meidän puolustajamme (4), hän on voiman ja totuuden Henki (5). Merkille pantavaa on, että Grundtvig vertaa Pyhää Henkeä lastaan lohduttavaan äitiin. Näitä Jumalan lapsia Henki kantaa "juhlaan pyhien", taivaan riemuun.
Kirkko on Grundtvigin virsituotannon johtava ajatus. Helluntai, kirkon eli seurakunnan syntymäpäivä, oli hänen juhlansa. Tämä helluntaivirsi on erityisesti myös esirukous kirkon puolesta. "Seurakuntaa ohjaa nyt armoisasti / myrskysäiden halki kotiin asti."
Virrellä on keskiaikaisen helluntaileisin alkuperäinen sävelmä.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.