604 Oi Herrani, kun matkani Virsikirja alkaa ja päättyy juhlavasti. Alussa ovat kirkkovuoden juhla-aikojen ja -päivien virret, viimeisenä osastona on Kuolema ja iankaikkisuus. Tietysti sen osaston virsissä myös onneton iankaikkisuus tulee puheeksi, mutta pääaiheena on juhla, joka meillä vielä on edessäpäin – ja jota emme osaa kuvata, emme edes kuvitella. Uuden virsikirjamme tärkeitä nimiä on kemiläinen runoilijapappi Niilo Rauhala (1936-). Sairaalapappina toiminut Rauhala on kokenut sielunhoitaja, runoilijana hän kuuluu nykylyriikkamme eturiviin. Niilo Rauhalan virsi Oi Herrani, kun matkani avaa virsikirjan viimeisen osaston. "Matkani käy kuolemaan", siinä sanotaan – ja sehän on väistämätön tosiasia, se kuuluu elämään. Esiin nousevat kuitenkin toiset tosiasiat, elämää suuremmat. Kyseessä on vahva pääsiäisvirsi – virsi kuoleman voittaneesta Vapahtajasta. Häneen uskovalle edessä oleva tie on turvallinen, enemmänkin: se on autuas, se johtaa taivaaseen. Viimeisessä säkeistössä Jeesusta nimitetään vanhaan kristilliseen kuvakieleen liittyen kallioksi ja auringoksi. Hän on elämän kestävä perusta, hän on elämän valo. Ilmaisu "aurinko on nimesi" yhdistää virren myös Leonard Typön pääsiäisvirteen "Aurinkomme ylösnousi" (105), jota lestadiolaiskodissa kasvanut Niilo Rauhala jo lapsena oppi rakastamaan. Rauhala kirjoitti tämän virtensä J. S. Bachin Jouluoratorioon sisältyvän koraalin ”Seid froh dieweil” (nro 35) sävelmään. Virsikirjakomitea halusi kuitenkin virteen kotimaisen sävelmän ja kääntyi silloisen Tuusulan kanttorin, säveltäjänä monin tavoin ansioituneen Jouko Linjaman (1934–2022) puoleen. Hänen ilmeikäs, karuksi luonnehdittu koraalinsa ei ole tullut tutuksi, ei yksinlaulunakaan. Mutta Rauhalan tekstiä voi lähestyä myös runona, jota on hyvä lukea kuunnellen ja miettien. Virren omaa ilmaisua lainaten: sen "voimana on kirkkaus". Tauno Väinölä