Virren tarina
353 Puolees, Jeesus, rukouksin
Téged keres imádságom Meine Armuth macht mich schreyen
Vuoden 1938 virsikirjaan tuli joitakin unkarilaisia virsiä. Yksi niistä oli Puolees, Jeesus, rukouksin, jonka tekijäksi silloin merkittiin unkarilainen Sopronin evankelisen seurakunnan pappi Dénes Zábrák (1852-1913). Sittemmin on käynyt selville, että virsi on ollut unkarinkielisenä jo 1743 ja että kyseessä onkin alun perin saksalainen virsi. Sen kirjoittaja oli Christian Friedrich Richter(1676-1711), joka toimi lääkärinä Francken laitoksissa Hallessa. Hän kuoli 35-vuotispäivänään.
Lääkäri, apteekkari, virsirunoilija – näihin sanoihin Richterin elämäntyö on tiivistettävissä. Laboratoriossaan hän kehitti uusia lääkkeitä, joita myytiin jopa Saksan rajojen ulkopuolellekin ja joista muodostui Francken laitoksille merkittävä tulolähde. Myös parhaat Richterin kaikkiaan 24 virrestä levisivät aikaa myöten laajalle. Meille yksi niistä on siis kulkenut ajallisestikin pitkän kiertotien Unkarin kautta.
Richter on hallelaisen pietismin virsirunoilijoista lahjakkaimpia ja heistä ehkä syvällisin. Hänen virsiään ilmestyi ensi kertaa J. A. Freylinghausenin toimittamassa kuuluisassa pietistisessä virsikirjassa Geistreiches Gesangbuch 1704.
Puolees, Jeesus, rukouksin on ahdistuneen ja kiusatun syntisen rukous, jonka ytimen voisi tiivistää sanoihin "Herra, armahda minua". Toisessa säkeistössä mainitut siivet voivat tuoda mieleen psalmin 55 pyynnön: "Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan. Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa." Tämän pakoonpyrkimisaiheen tapaamme virressä 281: "Jos metsäkyyhkyseltä siivet saisin, / pois piilopaikkaan kauas kaikkoaisin." Mutta Richterin virressä ei haluta pakoon, vaan sitä hallitsee toivo: Jospa voisin nousta Jumalan istuimen luo pyytämään voimaa, rauhaa, sielun puhdistusta.
Herkkä sävelmä tekee tästä virrestä kyllä hyvinkin unkarilaisen.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.