Virren tarina
309 Nyt vielä etehesi
Die Gnade sei mit allen
Vuonna 1899 Simo Korpela, silloinen Eurajoen kappalainen, suomensi valmisteilla ollutta Hengellisiä lauluja ja virsiä -kokoelmaa varten kymmenen saksalaisen Philipp Friedrich Hillerin virttä. Niistä on sittemmin otettu virsikirjaan neljä, joista tuon laulukirjan vuonna 1900 ilmestyneeseen ensimmäiseen vihkoon sisältyi yksi: Nyt vielä etehesi.
Hiller (1699-1769) oli pappi, joka vähän yli 50-vuotiaana menetti äänensä ja joutui luopumaan saarnaamisesta. Tärkein työ tapahtui siitä pitäen kirjoituspöydän ääressä. Hillerin pääteoksen muodostavat kaksi ”vuosikertaa” hengellisiä runoja, kummassakin vuoden jokaista päivää varten johonkin raamatunlauseeseen liittyvä runo. Bogatzkyn kuuluisan päivittäisen hartauskirjan Güldenes Schatzkästlein (suom. Kulta-aarteita) mukaan hän antoi näille runokirjoilleen nimen Geistliches Liederkästlein, ’Hengellinen laululipas’.
Virsi Nyt vielä etehesi päättää ensimmäisen ”laululippaan” (1762). Se on siis alun alkaen tarkoitettu luettavaksi vuoden viimeisenä päivänä. Meillä siitä on tullut suosittu hengellisten tilaisuuksien päätösvirsi.
Edellä kerrotusta jo käy ilmi, että Württembergin pietismiä edustava Hiller ankkuroi sanottavansa lujasti Raamattuun. Lämmin sydämellisyys, lapsenomainen hartaus ja aito kansanomaisuus leimaavat hänen virsiään. Hän tahtoi runoillaan ennen muuta ylistää Jumalaa ja kiittää häntä hänen sanastaan ja hyvistä teoistaan. "Ristisi Golgatalla se voitonlippu on", Hiller tässä virressään sanoo. Luottavaisesti hän sitten jatkaa: "Vain siihen katsomalla saan voittopalkinnon."
Virren mollisävelmä on toisinto kansanlaulumelodiasta "Voi minua poikaraukkaa". Se sisältyi siihen hengellisten kansansävelmien kokoelmaan, jonka ylioppilaat Ilmari Krohn ja Mikael Nyberg 1891 julkaisivat nimellä Kansan lahja kirkolle.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.