Virren kirjoittaja Elsa Christina Holmsten (1709-1735) on virsikirjamme varhaisin suomalainen naisrunoilija – ja ylipäänsä varhaisin nimeltä tunnettu suomalainen naisrunoilija. Hänen neljä ruotsiksi kirjoittamaansa virttä ovat säilyneet ainoastaan suomenkielisinä käännöksinä. Niistä tämä yksi on jäänyt elämään suomalaisen kristikansan rakastamana ja ahkerasti käyttämänä.
Postimestari Johan Wacklin ja komissaarin tytär Elsa Christina Holmsten olivat Oulun 1700-luvun nuoria radikaalipietistejä. He olivat jo ajautuneet separatistiselle kannalle ja lakanneet käymästä ehtoollisella ja jumalanpalveluksissa. Mutta he olivat myös rakastuneet toisiinsa ja halusivat tulla laillisesti vihityiksi avioliittoon. Se edellytti palaamista kirkon yhteyteen. Raastuvanoikeudessa toimeenpannussa kuulustelussa nämä rakastavaiset luopuivat separatistisista mielipiteistä, ja maaliskuussa 1734 heidät vihittiin avioliittoon.
Vain puolisentoista vuotta saivat nuoret puolisot elää yhdessä. Elsa-rouva kuoli 1736 vaikeaan synnytykseen. Seuraavana vuonna Johan Wacklin suomensi vaimonsa jo ennen avioitumistaan ruotsiksi kirjoittamat neljä virttä ja julkaisi ne arkkiveisujulkaisuna. Niistä virsistä tämä yksi, Kiitos olkoon Jumalalle, liitettiin 1800-luvulla Halullisten sielujen hengellisiin lauluihin. Sitä tietä se tuli lyhentämättömänä Wilhelmi Malmivaaran toimittamiin Siionin virsiin (1893) ja vihdoin 1938 virsikirjaanversiona, joka käsittää alkuperäisen ensimmäisen säkeistön sekä oman kokonaisuutensa muodostavat kuusi loppusäkeistöä.
Virren kuvakieli tehoaa: kristityn elämä kuvataan matkaksi yli meren Baabelista eli turmeluksen maailmasta riemun maahan taivaaseen.
Sävelmä, savolainen koraalitoisinto, tuli virren mukana Siionin virsistä, mutta virsikirjaan sitä muodosteli Armas Maasalo.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.