Vuonna 1899 silloinen Eurajoen kappalainen Simo Korpela suomensi valmisteilla olleeseen Hengellisiä lauluja ja virsiä -kokoelmaan kymmenen Philipp Friedrich Hillerin laulua. Niistä on nyt virsikirjassa neljä, tutuimpana epäilemättä tämä Mä elän laupeudesta. Monelle se on muodostunut suorastaan mielivirreksi. (Hillerin viidennen virren, adventtivirren 9 ”Kristus tulee, kuningas!” suomensi virsikirjaan jo Elias Lönnrot.)
Hillerin (1699-1769) pääteoksen muodostavat kaksi ”vuosikertaa” hengellisiä runoja, kummassakin runo vuoden jokaiselle päivälle: Geistliches Liederkästlein, ”Hengellinen laululipas”. Virsi Mä elän laupeudesta on ensimmäisestä ”laululippaasta” (1762).
Hiller menetti äänensä, papin olennaisen työvälineen, mutta hän ei katkeroitunut. Jumalan armon ja laupeuden kokeminen luo vakuuttavan kaikupohjan hänen virsirunoudelleen. Siinä on ainoa lohdutus, siinä on autuus – sen nimenomaan virsi Mä elän laupeudesta vastaansanomattomasti todistaa.
Virren on Hengellisiä lauluja ja virsiä varten säveltänyt Richard Faltin (1835-1918). Saksalaissyntyinen Faltin toimi Helsingin Nikolainkirkon (nyk. tuomiokirkon) urkurina. Toinenkin Hillerin virsi, 363 ”Kuin mainen kulta puhdistuu”, on hänen säveltämänsä.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.