1.
Pois kirkas suvi kulkee
ja syksyyn kypsyy maa,
sen tuuli suven viljan
korjuuseen valmistaa.
Näin taipuu elämämme
myös eteen leikkaajan,
soi korjuuhetkessämme
syystuuli Jumalan.
2.
Vaan ylösnousemukseen
me täällä uskomme,
sen kevään sarastusta
tähyilee toivomme.
Kun murtuu roudan valta,
maan kukka kohoaa,
myös ruumis mullan alta
kirkkaana nousta saa.
3.
Pois korjuuhetkeen kulki
myös matka rakkaamme,
kuin päivän kirkkautta
me häntä kaipaamme.
On toivo surussamme,
ei tyhjä kaipaus,
kun Jeesus, auttajamme,
on turva, lohdutus.
4.
Hän, Ylösnoussut, itse
on ylösnousemus,
hän elämä on meille
ja tiemme valkeus.
Ken hänen omanansa
pois täältä kutsutaan,
se elää kuoltuansa,
ei kuole milloinkaan.
5.
Näin rakkaammekin täällä
vaelsi uskossa
ja Herran kansan kanssa
riemuitsi armosta.
Ja sydämessään kantoi
hän rauhaa autuaan,
näin todistuksen antoi
hän meille uskostaan.
6.
Vain Jeesus, nisunjyvä,
nyt saakoon kiitoksen,
on hänen kuolemassaan
siunaus iäinen.
Me saamme kuolemasta
pois katseen kohottaa,
katsella Kuningasta,
kuoleman voittajaa.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Sirkku Rintamäki ja Mikko Helenius (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Niilo Rauhala 1976. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: William Howard Doane 1868.
Niilo Rauhala (1936-) kirjoitti virsikirjauudistuksen alkuvaiheessa, syksyllä 1975 tämän virren, jonka hän tarkoitti laulettavaksi erityisesti hautajaisten muistotilaisuudessa. Myös virren syntyajankohta, syksy, heijastuu virren sisällössä, onhan syksy perinteistä sadonkorjuun aikaa. Virressä kuolema todetaan yhtä luonnostaan tulevaksi kuin syksy kesän jälkeen. Puhuttelevina onkin koettu etenkin ensimmäisen ja kolmannen säkeistön alut:
”Pois kirkas suvi kulkee / ja syksyyn kypsyy maa, / sen tuuli suven viljan / korjuuseen valmistaa. –– Soi korjuuhetkessämme syystuuli Jumalan.”
”Pois korjuuhetkeen kulki / myös matka rakkaamme, / kuin päivän kirkkautta / me häntä kaipaamme.”
Virsi on täynnä valoisaa ylösnousemususkoa ja toivoa. Sen turvissa saamme kohottaa silmät voittajaan.
Virren sävelmänä komitean osamietinnössä (nro 703/1976) oli tutun hengellisen laulun ”Mä Jeesuksesta laulan” melodia. Sävelmävalinnalla komitea halusi ilmentää virren valoisaa ylösnousemususkoa. Laulun säveltäjä, amerikkalainen William Howard Doane (1832-1915) toimi aluksi liikealalla, mutta siirtyi sittemmin kokonaan musiikin pariin. Sävelmä ilmestyi 1868 Doanen kokoelmassa Silver Spray.
Kokeiluvihkossa Uusia virsiä 79 komitea oli esittänyt, että virttä voidaan laulaa myös esim. virren ”Aurinko vaipuu mailleen” sävelmällä. Niilo Rauhalan ehdotuksesta komitean lopullisessa ehdotuksessa vaihtoehtoiseksi sävelmäksi mainittiin virren ”Jo varhain, Herra, annoit” kuortanelainen melodia. Kirkolliskokouksen päätöksellä virteen tuli kaksi sävelmää: a-sävelmäksi äsken mainittu koraalitoisinto Kuortaneelta ja b-sävelmäksi Doanen melodia.