Virsi 250; Kirkasta, oi Jeesus, meille
250

Kirkasta, oi Jeesus, meille

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Kirkasta, oi Jeesus, meille
ristinpuussa itsesi.
Voita kansat sanallasi,
näytä rakkautesi,
että rauhaa etsisimme,
kyynelsilmin nöyrtyisimme.

2.
Siionisi laidunmaille
saata, Herra, laumasi.
Taita perheväellesi
leipää pyhän sanasi.
Armotyösi meille näytä,
Hengelläsi meidät täytä.

3.
Vihi papit, Herra, meille,
uskolliset paimenet,
jotka käyvät edellämme,
tuovat armon uutiset.
Kutsumuksen heille annat,
itse heitä ohjaat, kannat.

4.
Täytä heikot todistajat
Pyhän Hengen lahjoilla,
että työn ja kuorman alla
kasvavat he uskossa.
Hoida heitä armossasi,
pidä rakkaudessasi.

5.
Herran armokutsun saaneet,
Herran töistä laulakaa,
kalliit sielut Karitsalle
seuraajikseen saattakaa.
Pelkäämättä saarnatkaatte,
Kristukselta voiman saatte.

6.
Ylistä nyt ristin Herraa,
kansa Herran Siionin!
Jos et huuda kiitostasi,
huutavat jo kivetkin.
Muista taivaan ihanuutta,
veisaa aina virttä uutta.

Lisää suosikkeihin
Säk. 1 ja 3–6 Lars T. Nyberg 1745. Suom. arkkivirtenä 1786. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Säk. 2 komitea 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Sama sävelmä: 84 | 732
Luokitus: Kirkon virka, vihkimys- ja siunaustoimitukset

Virren tarina

250 Kirkasta, oi Jeesus, meille

Mäktigaste segerhjälte (Visa dig uti den prydnad)

Yhteinen sävelmä liittää toisiinsa pääsiäisvirren ”Nyt se suuri päivä koitti” (84) sekä tämän virren, jossa seurakunta rukoilee pappiensa puolesta. Yhteistä on myös se, että kumpikin virsi päättyy varauksettomaan ylistykseen. Pääsiäisvirressä veisaamme (84:6): "Nouse sielu, riennä mieli / ylistämään Jeesusta! Aukene ja kiitä kieli / ihanalla laululla." Pappisvirsi ei jää siitä jälkeen (250:6): "Ylistä nyt ristin Herraa, / kansa Herran Siionin! / Jos et huuda kiitostasi, / huutavat jo kivetkin."

Sävelmä, pohjoissavolainen koraalitoisinto, onkin niin riemuitseva, että se suorastaan edellyttää tämänkaltaista päätöstä.

Virren kirjoitti 1740-luvulla nuori pappi Lars Nyberg (1720-1792) julkaistavaksi Ruotsin herrnhutilaisten Siionin virsissä. Mainitun kokoelman suomensi saman vuosisadan lopulla Elias Lagus, mutta tästä virrestä oli ilmestynyt toinen suomennos arkkiveisuna jo vähän aikaisemmin (1786). Se liitettiin aikanaan Länsi-Suomen rukoilevaisten laulukirjaan Halullisten sielujen hengelliset laulut. Tuo varhaisempi suomennos oli sen verran Laguksen versiota sujuvampi, että Wilhelmi Malmivaara valitsi sen muokkauksensa pohjaksi, kun hän 1893 toimitti Suomen heränneitä eli körttiläisiä varten uudistetut Siionin virret. Siitä tämä virsi tuli virsikirjaan 1938.

Lars Nybergin virressä oli alun perin 14 säkeistöä. Sen varhaisin suomennos alkoi sanoilla "Voimallisin voiton sankar'" (Malmivaaralla "Voiton sankar' voimallinen"). Virsikirjaan valittiin viisi säkeistöä virren loppuosasta. Virsikirjan toinen säkeistö ("Siionisi laidunmaille / saata, Herra, laumasi"), joka toistaa muualla Siionin virsissä esiintyviä sävyjä ja sanontoja, on 1930-luvun komitean lisäämä.

Nybergin virttä veisaten sanomme papeillemme painokkaasti: "Pelkäämättä saarnatkaatte, / Kristukselta voiman saatte."

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.