1.
Jeesus Kristus, elämämme,
lunastaja synneistämme,
suostui ristinkuolemaan,
kuoleman voitti kuollessaan.
2.
Vapahtajaa muistaaksemme
saamme jälleen ruoaksemme
Herran ruumiin leivässä,
verensä kalliin viinissä.
3.
Lohduttaen pöydässänsä
vakuuttaa hän Hengellänsä:
Minussa on lunastus,
syntien täysi sovitus.
4.
Kukin tänne käydessänsä
koetelkoon itseänsä.
Itsevarman mahdoton
turvata Herran armoon on.
5.
Vaan ken saapuu syntisenä,
nääntyvänä, nälkäisenä,
Herran luokse tulla saa.
Heikkoa Kristus armahtaa.
6.
Sille kuuluu lupaukset,
armahduksen vakuutukset,
joka nöyrtyy turvaamaan
Jeesuksen ristinkuolemaan.
7.
Synnit kaikki Kristus kantoi,
lupauksen meille antoi:
Syntinen, käy luokseni,
anteeksi saat sä syntisi.
8.
Astun ääreen armopöydän,
tässä kiitän, armon löydän.
Herra, anna riemulla
lahjaasi suurta nauttia.
9.
Herra, joka itselläsi
ruokit tässä ystäväsi,
sinulle nyt kunnia
kaikilta sukupolvilta!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Dagmar Öunap ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Mahd. Johannes von Jenstein n. 1400. Saks. Martti Luther 1524, ruots. Olavus Petri 1530. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Böömissä 1410.
222 Jeesus Kristus, elämämme Iesus Christus, nostra salus; Jesus Christus, unser Heiland Vanhimpiin suomennettuihin virsiin kuuluu Jesus Christus Lunastajam. Se on mukana Jacobus Finnon virsikirjassa (1583) mutta on varmaankin suomennettu jo aikaisemmin. Mikael Agricolan messussa (1549) mainitaan ehtoollisvirtenä vasta ruotsinkielinen Jesus Christus är wår helsa. Tämä sisältyi vuonna 1530 julkaistuun kymmenen ruotsinkielisen virren kokoelmaan, jonka valmistelussa on enemmän tai vähemmän ollut mukana Ruotsin uskonpuhdistajana mainittu Olavus Petri. Kuten monet Olavus Petrin aikakauden virret tämäkin poikkesi melko lailla ilmeisestä esikuvastaan, Martin Lutherin virrestä Jesus Christus unser Heiland, der von uns den Gottes Zorn wand. Säkeistöjen lukumääräkin oli noussut 10:stä 12:een. Lutherin virsi taas on vapaasti muokattu latinankielisestä esikuvasta, jonka lienee laatinut Johannes von Jenstein noin vuonna 1400. Esikuvan laajalle levinnyt teksti Jesus Christus nostra salus sisältyi myös Piae Cantiones -kokoelmaan (1582). Nykyinen suomalainen teksti on lyhentynyt ja muuttunut Jacobus Finnon tekstistä, joka pysytteli varsin tarkkaan ruotsalaisen version mukaisena. Lutherin vahvan opettava ja nöyryyttä korostava sävy on kuitenkin säilynyt. Virrestä tunnettiin 1500-luvulla kaksiääninen sovitus, jossa vanhempaan tenoriääneen liittyi diskanttiääni. Saksaan vakiintui tenoriääni, joka nykyisin on virren a-sävelmänä. Se esiintyi myös Piae Cantiones -kokoelman latinankielisen tekstin sävelmänä. Ruotsissa ja Suomessa taas tuli tavaksi laulaa tekstiä diskanttiäänellä. Vuoden 1986 suomalaisessa virsikirjassa se jäi b-sävelmäksi, kun taas tenorisävelmä sai a-sävelmän aseman. Sävelmien muuntumisen takia niitä ei pysty tällaisenaan laulamaan yhtä aikaa. 1500-luvun kokoelmissa ne esiintyivät mm. seuraavassa muodossa: Erkki Tuppurainen Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.