Virren kirjoittajasta Leonard Typöstä (1868-1922) kehittyi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen huomattavimpia johtajia 1900-luvun taitteessa. Tunnetun maallikkosaarnaajan vaikutusvalta tuli näkyviin mm. siinä, että hänet valittiin kirkolliskokousedustajaksi sekä eduskunnan jäseneksi. Sanallisen ilmaisun taitaja oli myös laaja-alainen kirjallinen vaikuttaja. Typpö keräsi vanhoja runo-, saarna- ja laulukokoelmia. Hän myös kirjoitti, toimitti ja kustansi laulu- ja hartauskokoelmia.
Virren ”Jeesus sanoi omillensa” syntyaikaa ei tarkoin tiedetä. Se ilmestyi tiettävästi ensimmäisen kerran 1976 Siionin laulut -kokoelmassa (nro 74), mistä Niilo Rauhala muokkasi sen virsikirjakomitean käyttöön.
Siionin lauluissa virren ensimmäinen säkeistö kuuluu: ”Jeesus sanoi omillensa: / Pysykäätte minussa. / Itseän en teiltä kiellä, / voimanne on minussa.” Niilo Rauhalan muokkaamana säkeistö on saanut seuraavan muodon: ”Jeesus sanoi omillensa: / Pysykää vain minussa, / oikeassa viinipuussa / elävinä oksina.”
Virren lähtökohtana on Jeesuksen viinipuuvertaus (Joh. 15:1-11). Virren sanoman voisi lyhyesti kiteyttää näin: Elämää on vain siellä, missä Kristus on. Jos ihmisen elämänyhteys Jeesukseen katkeaa, ei ole toivoa, vaan kuivettuminen ja kuolema seuraa. Elämän säilyminen on mahdollista vain Jeesuksen yhteydessä.
Siionin lauluissa Typön tekstin sävelmänä on Hannes Holman melodia. T. I. Haapalaisen mukaan Typön tekstillä ei ole mitään sävelmäperinnettä. Niinpä komitea ei ottanut virsikirjaan Holman sävelmää, vaan valitsi uudeksi sävelmäksi vanhan saksalaisen sävelmän, joka oli julkaistu
Johann Thommenin koraalikirjassa 1745.
Reijo Pajamo
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.