EdellinenVirren verkkojulkaisuun ei ole saatu kaikkien oikeudenomistajien lupaa.
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistöKatarina Engström (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
SävelmäSäestys
Koko virsi
Sov. Teija Tuukkanen, Juhani Haapasalo. Muusikot: Tapiolan kamarikuoro, Timo Pihkanen (joht.)
Oi saavu jo, Immanuel | Latinankielinen teksti 1100-luvulta, John Mason Neale 1851, ruots. Anders Frostenson 1984, suom. Niilo Rauhala 1996. | Sävelmä: Keskiajalta.
Katso virsi 837 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
933 Oi saavu jo, Immanuel
Veni, veni, Emmanuel
1100-luvulta periytyvä virsi Oi saavu jo, Immanuel johdattaa jouluun valmistautumiseen. Virsi esittelee Vanhassa testamentissa esiintyviä ennustuksia Jeesuksesta. Teksti perustuu 700–800-lukujen vaihteen vanhoihin Oi-antifoneihin, joita luettiin tai laulettiin alun perin 17.–23. joulukuuta vietettävissä iltarukoushetkissä, vespereissä. Antifoneista jokainen alkaa sanalla ”oi” – siitä nimitys Oi-antifoni. Nämä lyhyet kirkkovuoden mukaiset laulusäkeet, lausekkeet, liittyvät vesperissä laulettavaan Marian kiitosvirteen (lat. Magnificat). Alun perin antifonit olivat valittavia ja kaipaavia, mutta lauluun lisättiin kertosäe: ”Gaude, gaude, Emmanuel nascetur pro te, Israel” (suom. Iloitse, iloitse, Immanuel syntyy sinulle, Israel). Näin virren sävy muuttui iloisemmaksi, odottavaksi – varmuudeksi Kristuksen syntymästä. Mielenkiintoinen yksityiskohta alkuperäisessä latinankielisessä sarjassa on, että näiden antifonien seitsemän alkukirjainta muodostavat sanan sarcore: Kun sanan lukee takaperin, lopusta alkuun, saadaan latinan sanat ero cras, jotka tarkoittavat ”olen huomenna” tai ”aion olla huomenna”. Näin Immanuel, Jumala kanssamme, jota rukoillaan saapuvaksi, vastaa salaisella viestillä. Hän siis saapuu pian – jouluna!
Alkuperäistä sanoitusta pääosin vastaava suomennos löytyy virsikirjan liiteosasta (VK 756) toisella sävelmällä. Lisävihkoon valittiin Ruotsin virsikirjan mukaisesti vaihtoehtoinen viisisäkeistöinen lyhennetty versio. Myös liiteosan laulun 756 sanoitus voidaan laulaa virren 933 sävelmällä tai päinvastoin. Virren 933 ranskalainen hymnisävelmä keskiajalta on näistä kahdesta sävelmästä kansainvälisesti tunnetumpi. Se on tavattu 1400-luvulta peräisin olevassa pariisilaisessa käsikirjoituksessa. Oikea nuotinnos tulisi olla niin kutsuttua neliönuottikirjoitusta (kvadraattinotaatio). Lisävihkoon päädyttiin tekemään kompromissina kaksi nuotinnosta, joista ensimmäinen mukailee neliönuottikirjoitusta ja pyrkii ilmaisemaan sanapainojen merkitystä laulamisen rytmiikassa. Jälkimmäinen nuotinnus mahdollistaa säestyksen. Sävelmästä on olemassa monia erilaisia toisintoja ja muunnelmia.
John Mason Neale (1818–1866) oli englantilainen hymnologi, virsirunoilija ja pappi. Sairaalloisena Neale ei voinut antautua papin työhön, ja niinpä hän omistautui kirjalliseen toimintaan. Hänen oppineisuutensa ja poikkeukselliset runoilijanlahjansa mahdollistivat sen, että hän saattoi kääntää kreikan- ja latinankielisiä hymnejä ja itsekin kirjoittaa runoja latinaksi. Sekä anglikaanikirkolla että Amerikan luterilaisella kirkolla on Nealelle omistettu muistopäivä. San. 94, 933.
Tomi Valjus ja Samuli Koivuranta
Virren tarinan lähdeteoksena: Koivuranta, Samuli & Urponen, Jenni (toim.) 2017. Laulun matka virreksi. Helsinki: Kirjapaja. Sivut 108–111, 226.
Virteen 933 liittyviä raamatunkohtia mm.
Sananl. 8:22 | 2. Moos. 19:16 | 2. Moos. 6:2, 6 | Jes. 11:1, 10 | Jes. 22:22 | Mal. 3:20 | Luuk. 1:78–79 | Jes. 33:22 | Jes. 7:14 | Matt. 1:23
Julkaistu 31.12.2021
