Ruotsin herrnhutilaisten Siionin virsien (Sions sånger, jonka Elias Lagus suomensi 1790) laajin osasto on "Jeesuksen kärsimisestä", ja vain harvasta sen kirjan laulusta puuttuu maininta Jeesuksen verestä. Pitkäperjantain rinnalla pääsiäinen, ylösnousemuksen juhla, näyttäisi jäävän kovin vähälle huomiolle. Pääsiäisvirsiä on yksi ainoa.
Siionin virsien kärsimysvirsistä virsikirjassa on yksi, Jeesus, turva ainoa. Sen veisaaja tarkastelee Jeesuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa tietäen olevansa siihen kaikkeen syyllinen: "Minä naulat teroitin, jotka käsiis lyötihin. – Minä nostin ristinkin, siihen sinut naulasin. – Minä, minä vaivainen kaikkeen olen syyllinen." Päätelmät kärsimyshistoriasta eivät kuitenkaan rajoitu tähän. Tärkeintä on nimittäin se, että meitä armahtaakseen Jeesus kärsi ja kuoli.
Mutta myös pääsiäisen sanoma on läsnä tässä virressä – kuten virsissä yleensäkin. Jo alkusanojen puhuttelu Jeesus, turva ainoa osoittaa, että tässä rukoillaan kuoleman voittanutta, ylösnoussutta Vapahtajaa. Hän elää. Häneen me saamme turvata. Jeesuksen veljenkäsi on hoivaamassa, ja hän antaa seuraajilleen viimein iäisen autuuden. Herrnhutilainen haavamystiikka älköön puolestaan estäkö meitä rukoilemasta: "Kuule nöyrä huutoni, / anna haavoissasi maja, / koska vuoti veresi / meitä armahtaaksesi."
Virren on kirjoittanut alkuperäisten Siionin virsien lahjakkain runoilija, nuorena purjehdusonnettomuudessa kuollut Johan Kahl (1721-1746). Sävelmänä on herkkä pohjoissavolainen kansantoisinto.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.