Virsikirjakomitea tilasi tämän virren. Se tuli kirjoittaa valmiiseen saksalaiseen sävelmään - siitä runon rytmi. Aiheiksi annettiin Jumalan valta ja vanhurskaus, rauha, oikeus ja ihmisoikeudet.
Saksalainen sävelmä hylättiin ja Bengt Johansson sävelsi komitean pyynnöstä virren uudelleen. Sävelmän alkumuodon voi löytää Reijo Pajamon teoksesta Virsikirjan sävelmäuudistus 1973-1986 (Sibelius-Akatemia 2001, s. 542).
Sekä sanoiltaan että sävelmältään virsi oli siis tilaustyö. Se julkaistiin kokeilukirjasessa Uusia virsiä 79. Siinä julkaistujen virsien tarkoitus esiteltiin. Tästä virrestä sanottiin: Rauhan ja sodan problematiikka on käynyt virsikirjassa entistäkin ajankohtaisemmaksi. Tämä virsi rakentuu rauhan teemaan liittyvien keskeisten raamatunkohtien varaan (Jes. 65:17, 66:22, Ps. 85:11, Ilm. 21:1).
Kirkolliskokous 1985 totesi virren harhaoppiseksi. Siinä nähtiin väärää eskatologiaa (oppi viimeisistä tapahtumista) ja kiliasmia (oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta). Virttä ehdotettiin poistettavaksi, mutta Johanssonin arvokkaan sävelmän vuoksi se sai jäädä (Pajamo 2001, s.537). Kirkolliskokous poisti harhaopin liittämällä yhteen ensimmäisen säkeistön alkuosan, toisen loppuosan.