1.
Jo päivä ehtii ehtoolle,
yö saapuu hiljaisesti.
Jää, armon Herra, luoksemme
turvaksi ainaisesti.
Suo ilo meille taivaassa.
2.
Lämmitä kylmät sydämet,
Jumalan loiste jalo.
Puhdista, Jeesus, syntiset,
luo meihin armon valo.
Suo ilo meille taivaassa.
3.
Et hylkää meitä milloinkaan,
voimakas vartijamme.
Taas riennä meitä suojaamaan,
turviisi uskallamme.
Suo ilo meille taivaassa.
4.
Työn uurastukseen päivän loit
ja varten toimiamme,
yön meille levoksemme soit,
virvoita voimiamme.
Suo ilo meille taivaassa.
5.
Niin armoasi huomenna
kiitämme riemuisasti.
Suo sydämemme rauhassa
valvoa loppuun asti.
Suo ilo meille taivaassa.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Viva vox -kuoro, Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Hans Christensen Sthen n. 1589. Ruots. n. 1640. Suom. virsikirjaan 1701. Uud Elias Lönnrot 1872, komitea 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Luokitus: Aamu ja ilta Katso virsi 516 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Virren tarina
554 Jo päivä ehtii ehtoolle
Den lyse dag forgangen er
500-luvun hymnistä Christe, qui lux es et dies (Kristus, joka olet valo ja päivä), ovat peräisin meilläkin iltarukouksena käytetyt sanat: Silmät ne unen ottakoot, / sydän sinussa valvokoon, / oikea kätes suojelkoon / sinun köyhät palvelijas. Virsi kuuluu varhaisimpiin suomenkielisiin: sen suomensi Michael Agricola Rukouskirjaansa 1544. Hymni on nyt virtenä 550.
Iltahymnin tunsi myös Hans Christensen Sthen, Tanskan ensimmäinen merkittävä virsirunoilija. Hän kuului aikansa oppineisiin ja julkaisi sekä proosaa että runoa. 1580-luvulla hän kirjoitti uuden iltavirren käyttäen hymniä runkona. Alkuun ja loppuun hän laati uudet säkeistöt, mutta toisesta säkeistöstä alkaen virsi seuraili hymnin sanontaa; jotakin siitä on jäljellä myös virressä 554.
Hymnin rytmin Sthen muutti. Hän sai inspiraatioita aikansa maallisista laulelmista ja hyödynsi sekä niiden sanontoja että teknisiä ratkaisuja. Tällä kertaa hän lainasi sekä melodian että poljennon kansanlaulusta "Jeg tiente mig uti Greffens Gaard" (Palvelin kreivin kartanossa). Laulun kertosäkeen "Glaede hon sig, da fryder ieg mig" (Jos hän iloitsee, minäkin iloitsen) säeseppä takoi muotoon: "Glaede oss Gud i Himmerig". Kertosäe oli virsissä harvinainen, mutta runoilija Sthen oli rohkea kokeilija. Hän julkaisi virren 1589 kirjassaan "En liten vandrebok" - pieni vaelluskirja. Vaeltamaan Sthenin virret lähtivätkin; tästä julkaistiin lähes sanatarkka ruotsinnos 1640, se otettiin Ruotsin virsikirjaan 1695 ja suomennettiin virsikirjaamme 1701.
Pekka Kivekäs
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.