Virren tarina
437 Ihmiskunnan tuskaa kantaa
Tung och kvalfull vilar hela
Ruotsin 1900-luvun jälkipuoliskon virsiuudistuksen kärkihahmo on Anders Frostenson (1906-). Ruotsin uudessa virsikirjassa hänen alkuperäisvirsiään on 55 eli enemmän kuin kenenkään toisen. Jokin niistä on suurenmoinen jo runonakin, kuten meilläkin nuorten lauluna tutuksi tullut Guds kärlek är som stranden och som gräset (289 "Rakkaus Herran on kuin kevätruoho ") ja aavisteleva visio heräämisestä iankaikkiseen elämään Jag skall gråtande kasta mig ner / på en kust som jag aldrig har sett (311 ”Tähän itkien paiskaudun, / tämä ranta on tuntematon”).
Oman kirkkomme ruotsinkielisessä virsikirjassa Frostensonin virsiä on 23, mutta suomalaisessa vain kaksi ja puoli. Palveluvirsi Ihmiskunnan tuskaa kantaa on Frostenonin varhaisia, Ruotsissa vuoden 1937 virsikirjaan tulleita virsiä. Se kutsuu toimivaan rakkauteen, johon Jeesus itse antaa esikuvan. Kuuliaisuuteen kuuluu myös lupaus: ”Kun me täällä huojennamme / veljiemme kuormia, / näkymättä rinnallamme / kulkee Kristus, auttaja.”
Ruotsissa virteen liittyy Johann Crügerin koraali, mutta virttä suomennettaessa luovuttiin tästä teksti & sävelmä -yhteydestä. Niilo Rauhala teki suomennoksensa ajatellen sitä raumalaista toisintoa, jolla me nyt virttä laulamme. Tällöin myös virren runomitta muuttui, mikä sinänsä on aika harvinaista.
Raumalainen sävelmä on alkuaan liittynyt arkkivirteen 621 "Matkamiehen mieli palaa". Virret ovat ikään kuin toistensa vastakohdat: arkkivirressä katse suuntautuu "määränpäähän taivaaseen", Frostensonin palveluvirressä taas ympärillemme, ihmiskunnan yhteiseen tuskaan ja avuntarpeeseen. Siinäpä Kristuksen seuraamisen kaksi puolta, hänen joka "antoi ilon meille" (437:1) ja täyttää sydämemme jo täällä taivaan riemulla (621:4).
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.