Virren tarina
430 Rakkaus, kun kuvaksesi
Liebe, die du mich zum Bilde
Saksan 1600-luvun merkillisimpiä runoilijoita on Johann Scheffler (1624-1677). Kun hän oli kokenut voimakkaan uskonnollisen murroksen ja siirtynyt luterilaisesta kirkosta katoliseen, hän otti nimen Angelus, so. 'enkeli, sanansaattaja'. Kirjailijana hän käytti nimeä Angelus Silesius, 'sleesialainen sanansaattaja'.
Kuuluisin Angelus Silesiuksen kirjoista on Cherubinischer Wandersmann (”Kerubi-vaeltaja”), laaja kokoelma lyhyitä, yleensä kaksirivisiä mieterunoja. Niissä on paljon merkillistä ja meille outoa, nimenomaan Angelus Silesiukselle ominaisessa mystiikassa, kun hän kuvailee ihmisen välitöntä yhteyttä Jumalaan, jopa samastumista Jumalan kanssa. Mutta moni kohta puhuttelee yhä meidän aikamme lukijaakin.
Scheffler julkaisi myös kokoelman "Jeesukseensa rakastuneen sielun hengellisiä paimenlauluja", Heilige Seelenlust ("Sielun pyhä riemu"). Sen yli 200 laulusta yksi on virsikirjassamme: Rakkaus, kun kuvaksesi. Kun Jumalaa sanotaan siinä Rakkaudeksi, se tuo mieleen apostoli Johanneksen sanan: "Jumala on rakkaus" (1. Joh. 4:16).
Virren kertosäkeenä on rukous: "Rakkaus, nyt itseni / annan sinun haltuusi." Jotta voisimme toimia Jumalan käytössä, "meidän on saatava kokonaisella luottamuksella antautua hänen armahtavan laupeutensa haltuun" (Anna-Maija Raittila). Täydellinen, kertakaikkinen antautuminen on olennaista Schefflerille; edellisessä virsikirjassa kertosäe olikin vielä käännetty sanatarkasti: "Rakkaus, mä itseni sulle annan iäksi."
Rakkaus, kun kuvaksesi aloittaa palveluvirsien osaston. Se selvittää, mitä merkitsee se, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja että Kristus on lunastanut meidät. Olemme pelastetut palvelemaan, rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiämme.
Virren melodiana on Heinrich Albertin (1604-1651) sävelmä omaan tekstiinsä, aamuvirteen Gott des Himmels und der Erden. Sävelmä on aikaisemmin ollut samassa muodossa kuin se yhä on häävirressä 240 ”Herra, kaiken onnen tuoja”, mutta tähän virteen – samoin kuin virteen 185 ”Herra, annat sanassasi” – on nykyisessä virsikirjassa otettu sävelmän restauroitu muoto. – Heinrich Albertia ohjasi musiikkiopinnoissa hänen serkkunsa Heinrich Schütz. Oikeustieteen opinnot Albert aloitti Leipzigissa, mutta pakeni 30-vuotisen sodan levottomuuksien alta rauhallisen Itä-Preussin Königsbergiin (nyk. Kaliningrad). Seikkailunhalu sai hänet lähtemään hollantilaisen rauhanvaltuuskunnan mukana Varsovaan, missä hän joutui vankeuteen. Vapauduttuaan 1628 hän omistautui musiikille ja tuli 1631 Königsbergin tuomiokirkon urkuriksi.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.