1.
Joutukaa, sielut, on aikamme kallis,
vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis,
kaikille armosta autuuden sois.
Oi valitkaa tie,
joka elämään vie!
Kohta jo päättynyt päivämme lie.
2.
Ei elon tiellä nyt nukkua auta,
vaarat ne vaanivat vaeltajaa.
Kunnian kruunua veltto ei voita,
turhaan ei aikaansa tuhlata saa.
Kun joutuvi yö,
on jo myöhäistä työ,
kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö.
3.
Maailman rakkaus mielestä heitä,
riemuiten riennä jo kotia päin.
Herraasi kiitä, hän armahtaa meitä,
vieläkin ihmeitä hän tekee näin.
Tie turvallinen
maasta kiusausten
taivaaseen vie, kotiin kirkkauden.
4.
Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä
johtaen, nostaen, varoittaen.
Kiusaaja meidät kun tahtoisi niellä,
varjele viekkailta aikeilta sen.
Näin armosi suo,
hyvä turvasi tuo,
vie meidät autuuteen Jumalan luo.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Simo Korpela 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Laukaasta.
Ah! joutukaat, sielut! sill’ aika on kallis (Sielut kuin kuljette autuuden tiellä)
Suosittu virsi on lähtöisin kokoelmasta Halullisten sielujen hengelliset laulut (1790). Siitä se on kulkeutunut kahtaalle, kahdessa eri muodossa.
Alkuperäinen laulu alkaa sanoilla Sielut kuin kuljette autuuden tiellä (HSHL 8), ja siinä on viisi säkeistöä. Ne Wilhelmi Malmivaara otti toimittamiinsa Siionin virsiin (1893); hänen versionsa alkaa sanoilla "Te jotka kuljette autuuden tiellä". Siionin virsien nykyisessä laitoksessa virsi on Jaakko Haavion niin perusteellisesti uudistamana, että jälkiä alkuperäisestä sanoituksesta ei juuri ole havaittavissa ("Te muistakaa, kulkijat, kaidalla tiellä", SV 157).
Virsikirja puolestaan kertoo, että virren on muokannut Simo Korpela (1863-1936). Ollessaan Eurajoen kappalaisena tämä tutustui rukoilevaisten veisuuperinteeseen. Yksi hänen silloin mukailemistaan"halullisten sielujen" lauluista on Joutukaa, sielut. Se otettiin 1903 laulukirjaan Hengellisiä lauluja ja virsiä ja siitä aikanaan virsikirjaan.
Mutta virren ensimmäisen säkeistön osalta on palattava vuoteen 1891. Silloin Ilmari Krohn ja Mikael Nyberg julkaisivat keräämiensä hengellisten kansansävelmien valikoiman Kansan lahja kirkolle. Sävelmiin kuuluvat sanat olivat usein muodoltaan "niin vaillinaisia, että niitä ei voitu semmoisinansa painattaa". Moneen sävelmään julkaisijat valitsivat virsikirjasta sopivia tekstejä. Muuten koetettiin "valita alkuperäisen laulun värssyistä kelvollisin ja sitä muodon puolesta parannella". Puheena olevan laulun kelvollisin säkeistö oli kolmas, jonka alkusanat "Ah, joutukaat, sielut! sillä aika on kallis" nyt saivat muodon "Joutukaa sielut, sill' aika on kallis". Sitä Korpela sitten muokkasi ja liitti jatkoksi alkuperäisen laulun säkeistöt 2, 4 ja 5. – Korpelan runokokoelmassa Elämän lauluja (1913) laulu hiukan poikkeaa HLV:n versiosta.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.