1.
Suo, Herra, mun sinuhun uskaltaa,
kun kiusaaja minua vainoaa
ja neuvottomuuteni vaivaa.
Kun voimasi suuruuden tunnustan,
saan pilkkaa ja naurua maailman
ja ahdistus mieltäni kaivaa.
2.
Suo voimaa se kärsiä nöyrästi
ja alttiisti kuunnella ääntäsi,
kun sanasta neuvoja annat.
Vain armoosi heikkojen luottaa suo
ja uskoa, toivoa heihin luo,
myös murheiden aikana kannat.
3.
Oi, Herra on aarteeni ainoa,
on perintöosani taivaassa,
on siitä jo riemuni suuri.
Soi ihanan maan mulle arpani,
ja kirkkaana kunniankruununi
jo toivossa välkkyvi juuri.
4.
Oi kiitos, kun tahtosi ilmoitit
ja sanasi rakkaaksi kirkastit
ja vastasit rukoukseeni.
Myös yöllä, kun mieltäni ahdistaa,
vain sanasi sielua virvoittaa,
jäät luokseni pimeyteeni.
5.
En Herraani halua unohtaa,
vain häneltä sieluni suojan saa,
hän vaarat ja turmion torjuu.
Ei luovu hän luotani milloinkaan,
hän aina on valmiina nostamaan,
kun jalkani vaipuu ja horjuu.
6.
Jo mieleni toivossa iloitsee
ja henkeni Herrassa riemuitsee,
hän sieluni surmasta säästää.
Ei salli hän hurskaansa hukkua,
ei sieluni synnissä nukkua,
hän kuoleman kauhuista päästää.
7.
Kun, Herrani, viet minut taivaaseen,
niin usko on vaihtuva autuuteen
sun kasvojes kirkkaudessa.
Ja pyhien suuressa seurassa
saan uudesta virrestä iloita
sen pauhussa riemullisessa.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Inka Kinnunen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Haqvin Spegel 1688. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Elias Lönnrot 1872, komitea 1937. | Sävelmä: Nikolaus Herman 1562.
”Oi, Herra on aarteeni ainoa, / on perintöosani taivaassa, / on siitä jo riemuni suuri. / Soi ihanan maan mulle arpani, / ja kirkkaana kunniankruununi / jo toivossa välkkyvi juuri.” Näin kuuluu kolmas säkeistö tästä Haqvin Spegelin virrestä, yksi virsikirjan vaikuttavimpia kohtia. Virsi pohjautuu psalmiin 16, mutta tässä säkeistössä on kaikua myös siitä, mitä ensimmäisen Pietarin kirjeen alku puhuu perinnöstä, joka "on varattuna teille taivaissa". "Siksi te riemuitsette." Nikolaus Hermanin sävelmäkin riemuitsee sekä luo veisaajaan uskoa ja toivoa (2. säk.).
Moni olikin sekä pettynyt että hämmästynyt, kun virsikirjakomitea hylkäsi Hermanin sävelmän ja vaihtoi sen tilalle nykyisen virren 120 koraalin. Sitä varten oli pitänyt virren runomittaakin muuttaa! Tulos Virsikirjaehdotuksessa 1984 (nro 363, "Saan, Herra, sinuun uskaltaa) ei kuitenkaan tyydyttänyt kirkolliskokousta, vaan se palautti virteen Hermanin sävelmän ja siis myös Spegelin runon alkuperäisen eloisan rytmin.
Saksalainen Nikolaus Herman (n. 1480-1561) toimi opettajana ja kanttorina pienessä Joachimsthalin kaivoskaupungissa Luoteis-Böömissä (nyk. Tshekin tasavallassa, kaupungin tshekinkielinen nimi on Jáchymov). Hänen sävelmiään on virsikirjassamme kaksi. Mutta musiikkimies Herman oli myös virsirunoilija. Saksan evankelisen kirkon virsikirjassa hänen tekstejään onkin enemmän kuin hänen sävelmiään. Meidän virsikirjassamme hänen kirjoittamansa on virsi 608 "Kun saapunut on hetkeni".
Virren Suo, Herra, mun sinuhun uskaltaa on kirjoittanut 1600-luvun suuri ruotsalainen runoilijapiispa Haqvin Spegel (1645-1714), jonka virsiä on virsikirjassamme yhä viisitoista. Niistä kymmenen on psalmivirsiä. Tällaisia mukaelmia eli parafraaseja Spegel kirjoitti useimmista Vanhan testamentin psalmeista.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.